- Kuuden villisian lihojen menetys oli minulle yrittäjänä henkilökohtaisestikin kipeä menetys, liperiläinen villisikatarhaaja Matti Karhu totesi. Lihojen joutumisen metsästysrikkeen seurauksena poliisin huutokaupan kautta kahden villisikansa osalta valtion taskuun hän sanoo jotenkin ymmärtävänsä.

- Poliisi sanoi, että niiden olisi pitänyt olla merkittyjä. Korvamerkit niissä oli, mutta eiväthän ne näy. Ja mahdottomuus niitä on muullakaan näkyvällä punaisella liivilläkään varustaa. Virkavalta toimii tietysti aina lakien mukaan, tarhaaja pohti ja toivoi kansanedustajien tätä lainkohtaa tarhavillisikojen osalta jotenkin täsmentävän.

Tarhaaja pitää vähintään moraalisesti arveluttavana sitäkin, että jahdin käynnistänyt porukka ei katsonut tarpeelliseksi ottaa yhteyttä häneen, vaikka varmasti tiesivät mistä villisiat olivat lähtöisin.
Tarhaaja ei kertomansa mukaan ole lukenut päivien enkä askeltensa määrää, kun yritti karkulaisiaan itsekin kesän ja syksyn jäljittää. Hänen mukaansa Liperiin ja Outokumpuun oli levitetty tietoa, että kyseinen kuuden lauma oli juuri se partti, joka karanneista oli vielä teillä tietymättömillä. Luonnon villisikoihin Liperissä ja Outokummussa ei viime vuosina ole törmätty.
- Jotenkin fiksumpaa olisi ollut, että minutkin olisi kutsuttu mukaan sunnuntaiseen jahtiin. Olisinpahan lihanjaossa saanut itsekin jonkun palasen. Huutokaupasta en tarhani villisian lihoja lähde ostamaan, yrittäjä tuumaili harmistuneena.

Kaikki karanneet emakot saatiin kiinni elävinä

Parisen vuotta villisikatarhausta Liperissä harrastanut Matti Karhu havaitsi touko-kesäkuun vaihteen paikkeilla, että muutaman kilometrin päässä kotoaan rakentamastaan villisikatarhasta oli karannut kahdeksan emakkoa ja seitsemän porsasta.

Kun ruokaa ei luonnosta vielä tuolloin ollut villisioille tarjolla, kuusi emakoista saatiin varsin nopeasti kiinni ja viime syksynä vielä kaksi. Kahta emakkoa kiinniotettaessa porsaat villiintyivät, eivätkä tarhaajan useat jäljitysyritykset tuottaneet tulosta. Tuttava sai lokakuussa ammutuksi niistä yhden, kun pystytettiin tilapäinen ruokintapaikka.
Vielä syksyn ensilumillakin seitsemää porsastaan tarhaaja yritti tuttaviensa kanssa useitakin kertoja jäljittää, mutta ”karkulaisilla” oli aina liiaksi etumatkaa. Lumien sulaminen lopetti jäljitykset pariksi kuukaudeksi kokonaan.

- Jos talvi olisi tullut normaalisti, olisin varmasti saanut itsekin jahdatuksi kiinni. Viimeisistä jälkihavainnoista kuulin kolmisen viikkoa sitten. Tiettävästi laumaa oli ennen jahdin käynnistämistä syötettykin, mutta minulle kutsua jahtiin ei koskaan syystä tai toisesta tullut, tarhaaja murehti.
Vaikka kuusi villisikaa kaataneet toimivatkin lakien ilmeisesti mukaan, moraalisesti tarhaaja kokee itseään kohtaan vääränä sen, että tällaisessa tapauksessa laki luokittelee tarhakasvatuksessa olleet villisiatkin vapaaksi riistaksi. Tarhaaja ei kasvatteihinsa ole mitään oikeuksia. Hän saa lihanjaossakin nuolla näppejään.
Villisikatarhansa ja ampumispaikan väliä tarhaaja arvioi linnuntietä olevan reilut kymmenkunta kilometriä.

Laukaukset haulikolla lähietäisyydeltä

Laki lähtee siitä, että viilisika kuuluu ”riistalajistoon”, jonka pyynnissä on käytettävä joko ns. täyteistä panosta, tai luodikkoa. Näin siksi, ettei eläimelle aiheutettaisi turhia kärsimyksiä.
- Tässä tapauksessa tapahtui siis tahaton metsästysrikkomus. Lain kirjain ei ollut tarkalleen tiedossa, metsästystä itsekin naapuriseuran jäsenenä harrastava Teuvo Naumanen odotellessaan huutokaupan alkua poliisitalon suojissa.

Naumanen kertoi viime sunnuntain jahtiin osallistuneen kaikkiaan 33 metsästäjää, joiden joukossa kolme metsästyksen vartijaakin. Tapahtumien kulustakin hän tuntui olevan yksityiskohtia myöten hyvin tietoinen. Toinen villisioista ammuttiin haulikolla noin kymmenen metrin etäisyydeltä. Toisen kohdalla etäisyyttä oli korkeintaan 12 metriä.

- Olen varma, että molemmat kuolivat kitumatta, hän vakuutti.
Myös asiaa tutkiva Outokummun poliisi vakuutti, että tapausta tutkitaan metsästysrikkomuksena. Ei siis sen vakavampana. Poliisin saatua ilmoituksen kaadoista ja mentyä paikalle, myös haulikolla ammutut ruhot oli ehditty paloitella. Kuvia ruhoista ei poliisillakaan ole.
- Jahtiin osallistuneet ovat kertoneet tapahtumat hyvin avoimesti. He ovat edesauttaneet tutkimuksia, korosti ylikonstaapeli Martti Törrönen korosti.