Hinnerjoella, Honkilahdella, Yläneellä ja lähipitäjissä oleskelevien susien liikkeistä saatiin joulun ja vuodenvaihteen tietämissä tuoreita havaintoja. Susien määräksi varmistui ainakin neljä yksilöä, kun neljän hukan lauma saalisti jouluyönä hirvenvasan Koskeljärven eteläpuolella aivan Laitilan ja Vaaljoen rajalla.

– Aattoiltana oli Laitilan puolelta Hölöstä tullut neljän suden porukka. Lauman kulkureitti oli sivunnut Vallolammen ja Laitilan rajalla sudet olivat onnistuneet kaatamaan hirven vasikan. Aikaisemmat havainnot ovat viitanneet siihen, että alueen susiparilla olisi vain yksi pentu. Nyt varmistui, että pentuja onkin kaksi. Mahdollista on sekin, että edelliskesäinen pentu olisi liittynyt vahvistamaan laumaa, sanoo susien liikkeitä säännöllisesti seuraava Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen euralainen suurpetoyhdysmies Erkki Jaakohuhta.

Hänen mukaansa lauman elinpiirin koko on noin 40 x 40 kilometriä. Se sijoittuu useamman kunnan alueelle siten, että havaintoja tulee vuoroin Eurasta, Laitilasta, Mynämäeltä, Nousiaisista, Pöytyältä ja Yläneeltä.

– Lauman ei aina tarvitse liikkua yhdessä, vaan varsinkin uros tekee pitkiä retkiä yksinäänkin. Kevään korvalla myös pennut ovat varttuneet sen verran, että alkavat tehdä omia reissujaan ja toisena elinvuotenaan ainakin osa lähtee laumasta pysyvästi. Helmikuun vaiheilla naaraalla alkaa kiima ja silloin uros viettää aikaansa tiiviisti sen seurassa, Jaakohuhta sanoo.

Vaaljoella vuodenvaihteen tapahtumat ovat herättäneet vilkasta keskustelua. Hinnerjoen Saloveikkojen puheenjohtaja Matti Salko sekä itsekin Vaaljoella asuva metsästysseuran varapuheenjohtaja Hannu Rantala kertovat kyläläisten pohdiskelleen sitä, ovatko sudet tulleet tälle alueelle luonnostaan, vai onko niitä mahdollisesti siirretty tänne.

– Myös siitä täällä nyt keskustellaan, paljonko susien määrän voidaan tästä antaa lisääntyä. Niin kauan ei ole ongelmia, kun ne pysyvät riistassa ja tappavat hirviä, peuroja ja jäniksiä. Tilanne muuttuu heti, kun sudet rupeavat pakkaamaan pihoille, miehet huomauttavat.

– Mynämäen puolella epäillään vahvasti, että susia on enemmän kuin neljä. Meillä pelätään, että historia toistaa itseään ja viranomaisten pitäisi puuttua asiaan ennen kuin pahempaa tapahtuu, aktiivinen mynämäkiläinen ajokoiramies Heikki Sikilä mainitsee. Yläneen–Mynämäen seudulla kerrotaan naisten jo jättäneen menemättä marjametsälle susien pelossa.

Vuodenvaihteen tapahtumien aikaan Mynämäellä hävisi ajokoira, jota etsittiin lehti-ilmoituksin ja kymmenien ihmisten voimin. Lopulta paljastui, että koira oli jäänyt auton alle.

Hinnerjoen miehet rauhoittelevatkin tilannetta ja korostavat, ettei paniikkimielialaa saisi päästää syntymään. Hinnerjoella eivät ainakaan marjat ole jääneet mättäälle susien takia.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkija Ilpo Kojola toteaa, ettei Suomessa ole ministeriötasolla olemassa tarkkaa määrällistä suunnitelmaa siitä, kuinka suureksi maan läntisen osan susikanta pyritään kasvattamaan.
– On vain yleinen tavoite ja linja saada susikanta jakautumaan maantieteellisesti tasaisemmin eri osiin maata. Suden kanssahan voidaan elää vain askel kerrallaan ja katsoa vähitellen, miten sen kanssa tullaan toimeen, Kojola sanoo.

Hän myöntää, että lounaisesta Suomesta ei yksinkertaisesti löydy susiparin ja sen jälkeläisten muodostamalle laumalle muuta mahdollista elinaluetta kuin nyt puheena oleva Hinnerjoelta ja Honkilahdelta etelään lähes Turkuun asti ulottuva harvaan asuttu saloseutu. Muita laumoja tämän kokoiselle alueelle ei mahdu. Lauman muodostaa susipari pentuineen ja kannan säätelymekanismi toimii siten, että nuori vuosiluokka lähtee vaeltamaan muihin maisemiin yleensä ennen uuden pentueen syntymää. Joskus yksivuotiaitten ryhmä voi jäädä joksikin aikaa alueelle. Samalla reviirillä oleskelee korkeintaan 10–12 sutta.

– Susi kyllä sopeutuu hyvin elämään asutuillakin alueilla, mutta ministeriön susikannan hoidon suunnittelussa ei pidetä hyväksyttävänä sellaista tilannetta, että vakituinen susikanta asettuisi kovin asutulle seudulle, Kojola mainitsee.
Hän pitää myönteisenä sitä, että alueellamme on niin vahva hirvieläinkanta, että siitä on ainakin toistaiseksi riittänyt saalistettavaa sekä susille että metsästäjille.
Lounaisen Suomen susikulmaa lähin vakituinen susiasutus löytyy nykyisin Päijänteen länsipuolelta Kuhmoisista, missä sudet ovat viime vuosina tappaneet melkoisen määrän koiria.

– Kuhmoisten pari on tuottanut kaksi pentuetta ja sinä aikana alueelta on mennyt 25 koiraa, niistä valtaosa pihoilta. Koiraongelma on varmaan jatkossa lounaisenkin susialueen suurin kipupiste. Todelliset ongelmat tulevat vastaan, jos sudet alkavat säännöllisesti pyöriä pihoilla, Kojola uskoo.

Hänen mielestään myös ihmisten kokema susipelko on otettava todesta, on pelkoon sitten syytä tai ei. Mahdollisuus joutua suden kynsiin on tilastojen valossa kuitenkin monisatakertaisesti epätodennäköisempi kuin riski vammautua tai kuolla esimerkiksi liikenteessä.

– On mahdollista, että susipelolla on biologinen pohja. Jos petopelko on ihmisessä geneettinen ominaisuus, siihen samaan uhkaan eivät sisällykään autot tai omat lajitoverit, Kojola pohdiskelee.
Hän huomauttaa, että kaiken kaikkiaan ministeriön linja suden pyyntilupien myöntämiseen on läntisessä Suomessa korkeampi kuin muualla. Toisaalta riski susien tekemille vahingoille on suurempi, kun eletään asutuksen lähituntumassa.