Epäilyjen ja syytteiden kohteeksi joutuneet viisi karhunmetsästäjää vapautuivat lopuistakin epäilyistä, kun Nurmeksen käräjäoikeus hylkäsi syytteet ja menettämisvaateet. Syyttäjä vaati rangaistusta metsästysrikkomuksesta, koska katsoi miesten käyttäneen karhun metsästyksessä luvatonta ravintoon liittyvää houkutinta heidän aloittaessa jahdin riistapellon luona Lieksan Viekijärvellä.

Yksi metsästäjistä ampui myöhemmin hyökkäävästi käyttäytyneen karhun pakkotilanteessa, joka sekin aiheutti jo poliisitutkinnan. Poliisi epäili, että metsästäjä ampui karhun, jota alle vuoden ikäiset pennut seurasivat ja takavarikoi karhun. Myöhemmin ei kuitenkaan voitu näyttää todeksi että mukana olleet pennut olisivat olleet alle vuoden ikäisiä, vaan ne olivat todennäköisesti niin sanottuja erauspentuja. Varmuudella ei voitu näet edes osoittaa oliko karhu imettänyt pentuja.

Metsästysporukka sai vielä syytteen, koska syyttäjä katsoi, että he olivat yksissä tuumin tahallaan metsästäneet karhua luvattomasti vastoin säädettyä pyyntimenetelmän käytön rajoitusta, käyttämällä karhun metsästyksessä kiellettyä ravintoon liittyvää houkutinta. Syyttäjä katsoi, että yksi jahtimiehistä oli etsinyt, väijynyt ja jäljittänyt karhua koiraa apuna käyttäen kauraa ja kaalia kylvetyltä riistapellolta muiden mennessä sovituille ampumapaikoille. Syyttäjä totesi metsästyksen alkaneen ennenkuin metsästäjä oli ampunut karhun pakkotilanteessa.
Käräjäoikeus totesi tosiseikkojen osalta metsästäjien menetelleen kuten syyttäjä oli esittänyt. Ratkaistavaksi jäikin kysymykset siitä, onko riistapeltoa pidettävä ravintoon liittyvänä houkuttimena ja onko karhun jäljityksen aloittamista riistapellolta pidettävä ravintoon liittyvän houkuttimen apuna käyttämisenä.

Oikeus totesi ensinnäkin, että Itä-Suomen hovioikeuden tuomion mukaan tavanomaisessa maanviljelyskäytössä olevaa kaurapeltoa ei ole pidettävä ravintoon liittyvänä houkuttimena. Viekin Riistamiesten pelto oli tarkoitettu riistan ruokintapaikaksi eikä sitä voida rinnastaa maanviljelykäytössä olevaan peltoon.
Metsästysasetuksen 13 :n mukaan karhua ei saa ajaa pesästä eikä ampua pesältä tai haaskalta taikka sellaiselta pellolta, josta satoa ei ole korjattu. Karhun metsästyksessä ei myöskään saa käyttää apuna ravintoon liittyvää houkutinta.
Käräjäoikeus katsoi, että riistapelto on houkutellut karhuja ja metsästäjät ovat etsineet karhua sen alueelta. Laajasti tulkiten metsästäjät ovat siten käyttäneet metsästyksessä hyväksi ravintoon liittyvää houkutinta.

- Merkittävä osa luonnonvaraisten riistaeläinten elämästä kuluu kuitenkin ravinnon etsimiseen, joten eläimet ovat usein löydettävissä alueelta, joka liittyy niiden ravinnon hankintaan. Laajasti tulkiten metsästys tässä mielessä usein liittyisi ravintoon liittyvään houkuttimeen, käräjäoikeus perusteli kantaansa.
Se tulkitsi metsästysasetuksen 13 :n niin, että kiellettyä ei ole jäljen ottaminen pesältä, pellolta tai haaskalta vaan ainoastaan karhun ampuminen näissä paikoissa. Sen vuoksi kiellettyä ei ole myöskään jäljen ottaminen riistapellolta, kun karhua ei aiota ampua riistapellolle.

Oikeus hylkäsi kaikki syytteet ja menettämisvaatimukset. Valtio velvoitettiin maksamaan syyttömäksi todettujen metsästäjien oikeudenkäyntikulut.