Luonnonsuojelu: Virkavalta, aktivistit ja metsäläiset kiistelevät silti siitä, miten suojella metsiä

Daya Rakha syntyi 36 vuotta sitten Girin villieläinten suojelualueella läntisessä Intiassa ja on elänyt koko elämänsä ainoalla osaamallaan tavalla: käyttämällä hyväkseen metsän tarjoamia luonnonvaroja. Aivan kuten esi-isänsä, Daya ansaitsee laihanlaisen elantonsa paimentamalla karjaa Girin rehevissä metsissä.

8 400-henkiseen Maldhari-heimoon kuuluvan Dayan ei kuitenkaan sallita kutsua metsää kodikseen: Intian viranomaiset kohtelevat häntä kuin rikollista, eikä hänellä ole koskaan ollut laillista oikeutta asua metsissä, missä jo hänen isänsä ja esi-isänsä syntyivät ja kuolivat.

- Hallitus on antanut meille häätömääräyksen; se suunnittelee irrottavansa meidät juuriltamme, Daya kertoo.

Kaikkiaan yli 40 miljoonaa Intian köyhää asuu maan metsissä, villieläinten suojelualueilla ja kansallispuistoissa. Tähän saakka Intian hallitus on jättänyt heidät selviämään omin neuvoineen, mutta alkanut vuosi voi parhaimmillaan helpottaa paimentolaisheimojen elämää. Intian parlamentti hyväksyi joulukuussa lain, joka tunnustaa heimojen oikeuden elää metsissä ja kansallispuistoissa.

Laki sallii metsäläisten kerätä elinalueiltaan esimerkiksi bambua ja ruokoa, mutta ei anna lupaa eläinten metsästämiseen eikä puun keräämiseen. Laki koskee niitä paimentolaisia, jotka ovat asuneet metsissä vähintään kolmen sukupolven ajan.

Karja vastaan aasianleijonat

Maldhari-heimo on kuitenkin jo kauan elänyt hallituksen antaman häätömääräyksen kanssa, ja metsäläisten mielestä hallitus syyllistyy häirintään ja kiristykseen. Viranomaiset puolestaan sanovat, että metsäläisiä on syyttäminen ympäristön tuhoamisesta ja villieläinten elinpiirin vaarantamisesta - Intian metsissä elää esimerkiksi harvinainen aasianleijona.

Myös luonnonsuojelijat ovat nyt huolissaan siitä, että uusi laki vaarantaa heidän yrityksensä suojella Intian uhanalaisia lajeja.

- Jos heimojen sallitaan asua metsissä, he pilaavat elinalueensa antamalla karjansa laiduntaa kilpaa saaliseläinten, kuten peurojen, kanssa, Girin alueen metsänsuojelija Bharat Pathak sanoo. Hänen mukaansa saaliseläinten määrän väheneminen voisi johtaa siihen, että myös petoeläinkannat pienenisivät.

Pathakin mukaan metsäläisten karja on lisäksi altis sairauksille, jotka voivat tarttua metsien villieläimiin. Tämä voisi olla kohtalokasta esimerkiksi aasianleijonalle, jonka kanta on vasta saatu lisääntymään noin 360 yksilöön. Vielä 1900-luvun puolessa välissä aasianleijonia eli metsissä vain viitisentoista, Pathak muistuttaa.

Luonnonsuojelijat kantavat huolta myös siitä, että uusi laki voi antaa tunkeilijoille mahdollisuuden puikahtaa metsiin.

Villieläimet saattavat lähteä häiriköiden tieltä suojelualueiden ulkopuolelle, missä ne ovat alttiina metsästäjien tähtäimille. Jotkut epäilevät metsäläisiä itseäänkin villieläinten salametsästyksestä.

Metsäläiset eivät näy rekistereissä

Daya Rakhan Maldhari-heimo elää Girin metsissä hyvin yksinkertaista elämää pienissä mudasta rakennetuissa taloissa, ilman sähköä, juoksevaa vettä, kouluja tai terveydenhuoltojärjestelmää.

Paimentolaiset ansaitsevat elantonsa lypsämällä karjaa, viljelemällä vihanneksia, keräämällä hunajaa ja käymällä vaihtokauppaa paikallisella torintapaisella, missä vihannekset ja hunaja vaihtuvat esimerkiksi leipäviljaksi. Rahaa ei tarvita, eivätkä paimentolaiset sitä välttämättä osaisi käyttääkään, sillä suurin osa metsien asukkaista on luku- ja laskutaidottomia.

Aktivistien mukaan paimentolaisten yksinkertainen elämä ei kuitenkaan ole helppoa.

- Heimoyhteisöt eivät näy esimerkiksi äänestäjätilastoissa. Paimentolaisista on tullut eräänlaisia epä-yhteisöjä, sillä heidät on jätetty oman onnensa nojaan jo sukupolvien ajan, metsäläisheimojen oikeuksia ajavan Setu-hyväntekeväisyysjärjestön Shekla Rakha sanoo.

Systemaattisen huomiotta jättämisen takia paimentolaisten elämäntapa on alttiina hyväksikäytölle, kansalaisjärjestöjen edustajat muistuttavat. Heidän mukaansa viranomaiset häätävät paimentolaisia metsistä, ja joskus metsäläiset pakotetaan maksamaan lahjuksia voidakseen kulkea suojelualueiden läpi.

- Kun äitini kuoli kaksi kuukautta sitten, viranomaiset kielsivät lähikylässä asuvia sukulaisiani tulemasta metsään hautajaisrituaaleja varten. Minun piti hankkia heille lupa tulla omaan talooni, Amra Suba -niminen paimen kertoo katsoessaan lammaslaumansa perään.

"Me säilytämme viidakon"

Hyväntekeväisyysjärjestö pitävät uutta lakia virstanpylväänä metsäkansojen etujen ajamisessa ja ehdottavat, että metsäläiset otettaisiin mukaan omien metsiensä suojeluun, esimerkiksi turistioppaiksi tai vartijoiksi. Näin he voisivat tuntea olevansa vastuussa asuttamistaan metsistä.

Metsäläiset itse painottavat, että he ilmoittavat viranomaisille salametsästyksestä ja pitävät muutenkin silmällä metsissä tapahtuvia laittomuuksia, kuten kaivostoimintaa ja puiden hakkuita. He sanoutuvat tiukasti irti metsien villieläintuhoista.

- Viranomaisten mukaan me nakerramme metsiä, mutta oikeasti me autamme säilyttämään leijonat ja koko viidakon, seitsenlapsisen perheen äiti Lali Rudha sanoo.

Reuters Rupam Jain Nair