AVOIN KIRJE

Arvoisa maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja,

Joukko suomalaisia tutkijoita toimitti helmikuun alussa Teille avoimen kirjeen,
jossa vedotaan jäljellä olevien luonnontilaisten metsien säilyttämisen puolesta.
Kirjeen oli tuolloin allekirjoittanut 77 tutkijaa, nyttemmin allekirjoituksia
on kertynyt jo 214. Allekirjoittaneet tutkijat edustavat metsäalaa hyvin
laajasti. Mukana on tutkijoita eri yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä 64
professoria.

Vastasitte 22.2. tutkijoille kutsulla keskustelutilaisuuteen. Tiedotteessanne
esititte, että tutkijoiden vetoomuksella on väärä kohde ja se vahingoittaa
Suomen mainetta kestävän metsätalouden maana maailmalla. Teidän mielestänne "on
jo demokratian kannaltakin arveluttavaa, että tutkijat esittävät
lisäsuojeluvaatimuksia yhdelle maakunnalle, jonka alueesta valtaosa on suojeltu
ja jonka väestö haluaa saada toimeentuloa myös metsätaloudesta".

Tutkijoiden vetoomuksellaan julkituoma huoli ei kuitenkaan kohdistu vain yhteen
maakuntaan, vaan luonnontilaisiin metsäalueisiin koko Suomessa. Tutkijat
muistuttavat, että Etelä-Suomessa luonnontilaisen kaltaisen metsän määrä on
vain 1-2 % metsäpinta-alasta. Etelä-Suomessa onkin välttämätöntä täydentää
suojelualueverkostoa luonnontilaisimpina säilyneillä kohteilla, jotta
monimuotoisuuden väheneminen voidaan pysäyttää mahdollisimman nopeasti.

Pohjois-Suomen luonnonmetsillä taas on poikkeuksellisen suuri arvo niiden
laajuuden ja yhtenäisyyden ansiosta. Pohjoisessakin kehityssuunta on
huolestuttava. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan luonnontilaisen kaltaisen metsän
määrä on vuosikymmenessä vähentynyt noin 100 000 hehtaaria.

Lapista tutkijat toteavat, että metsätalous tai hakkuumahdollisuudet eivät ole
siellä uhattuina. 1950-luvulla alkaneiden voimakkaiden hakkuiden jälkeen
uudistuneiden nuorten metsien metsänhoidollisen tilan parantaminen työllistäisi,
nopeuttaisi metsien varttumista hakkuukypsäksi ja parantaisi päätehakkuissa
saatavan puutavaran laatua. Lisäksi puuston vuotuinen kasvu ja puuvaranto ovat
viime vuosikymmeninä Lapissa nousseet. Tutkijat esittävät, että Pohjois-Suomen
kestävä metsätalous on rakennettava jo aiemmin talouskäyttöön otettujen metsien
varaan, ei hakkaamalla vielä jäljellä olevia luonnontilaisia metsiä.

Tutkijat korostavat, että metsätaloustoimet luonnonmetsäalueilla haittaavat
niiden muuta talouskäyttöä, kuten perinteistä porolaidunnusta ja
matkailuelinkeinoa. Poronhoidon ja metsätalouden merkitystä ei voi verrata vain
arvioimalla näiden elinkeinojen välitöntä taloudellista tulosta, koska
poronhoidolla on merkittäviä positiivisia ulkoisvaikutuksia paitsi
saamelaiskulttuurille, myös koko Lapin matkailulle ja Suomen kansainväliselle
imagolle. Tutkijat arvioivat pohjoisen koskemattoman metsäluonnon taloudellisen
merkityksen ja vetovoiman tulevaisuudessa kasvavan nykyisestä.

Tutkijat muistuttavat myös, että Suomi on sitoutunut mm. biologista
monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen, EU:n kestävän kehityksen
strategian ja 2010-hankkeen kautta säilyttämään laajat luonnontilaiset alueet
ja pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden häviämisen vuoteen 2010 mennessä.

Vetoomuksessa tutkijat perustelevat, miksi suojelemattomien luonnontilaisten
metsäalueiden säilyttäminen on välttämätöntä. He toteavat mm., että Lapin
metsäekosysteemien luontainen kehitys on niin hidasta, ettei jäljellä olevien
luonnontilaisten metsien hakkuita voida tulkita osaksi kestävää luonnonvarojen
käyttöä ja että luonnontilaisten metsien hakkaaminen aiheuttaa pysyvän
elinympäristömuutoksen ja hävittää tärkeän osan kansallisperintöämme sekä
lajistollista ja geneettistä monimuotoisuutta.