Kainuun ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirit ovat taas jakaneet sudentappolupia paikallisille metsästysporukoille marraskuun alussa. Kainuuseen, poronhoitoalueen ulkopuolelle, jaettiin seitsemän ja Pohjois-Karjalaan kahdeksan lupaa. Jälkimmäiseen riistanhoitopiiriin jäi vielä kolme lupaa pankkiin "mahdollisille häirikkösusille".

Myös Lapin riistanhoitopiiri jakoi ainakin yhden luvan, tämä tosin tuli tietooni vain Lapin alueradion uutisten kautta, sillä yksikään riistanhoitopiiri ei tiedota tekemisistään. Niillä tosin olisi siihen metsästyslain mukainen velvollisuus, mutta käynti riistanhoitopiirien tiedotesivuilla ei vakuuta.  Joka tapauksessa Näkkälän paliskunta aloitti susijahdin Enontekiöllä. Paliskunta on saanut Lapin riistanhoitopiiriltä luvan sudenpyyntiin sadantuhannen hehtaarin alueella.

Lapin ja Oulun riistanhoitopiirit voivat myöntää yhteensä 10 kaatolupaa tälle talvelle. Eli yhteensä 28 kaatolupaa riistanhoitopiireiltä sekä yksi ministeriöltä.

Maa- ja metsätalousministeriön ohjeissa edellytettiin, mm. EU:n luontodirektiivin mukaisesti, että susien kaatoluvat kohdistetaan vain tarkoin valikoidusti, tietyllä alueella liikkuviin, ja valvotuissa oloissa, haittaa aiheuttaneisiin susiyksilöihin.

Näistä edellytyksistä piittaamatta, ja täysin lainvastaisesti sekä omavaltaisesti, riistanhoitopiirit myönsivät kaikki luvat heti kun suden metsästysaika alkoi, jolloin on täysi mahdottomuus tietää, missä ja mitä ns. haittasusiyksilöt ovat.

Lisäksi luvat myönnettiin mahdollisimmin laajoille alueille, jolloin käytännössä voidaan tappaa lähes jokainen susiyksilö, joka riistanhoitopirien alueella vastaan tulee. Ei puhettakaan siitä, että luvat olisi esim. rajoitettu vain asutusalueiden lähelle.

Lisäksi lupien toimenpanoa ja kohdistamista valvovat luvanhakijat - metsästäjät itse, ilman mitään ulkopuolista kontrollia.

Samaan aikaan kun riistanhoitopiirit jakoivat etukäteen mahdollisia häiriköitä, antoi maa- ja metsätalousministeriö yhden lisäluvan Pohjois-Savon Juankoskelle. Täällä oli tavattu susi, joka ei poistunut pihapiiristä, se oli selvänä uhkana karjalle, koirille ja kuka tietää, vaikka pikkulapsille. Suomessa susia tappavat ihmiset ovat viimeiset sata vuotta mananneet ihmisuhreja tulevaksi, onneksi heidän suurin toivonsa saada loputkin luvat on yhä toteutumatta.

Juankoskella suurta pelkoa aiheuttanut susi ammuttiin 8.11.2006, ja painoi punnituksessa 20 kiloa. Kyseessä oli viime kesänä syntynyt naaraspentu. 25 miestä tarvittiin tämän suurpedon lopettamiseen! Tappajan maine kulki suden edellä, olihan kyseessä todella 20 kiloinen suurpeto.

Eli koko lupaprosessi on täyttä pelleilyä, siinä ei tiukan suojelun direktiivi tai lajin uhanalaisuus paljon paina, pääasia että päästään kiilto silmissä jahtaaman verenhimoisia petoja.

Minusta näissä tapauksissa toimiminen on niin ilmiselvästi olemassa olevien säädösten vastaista, että riistanhoitopiirin susilupien myöntämisiin pitäisi puuttua ja tehdä niistä viralliset valitukset. Toivottavasti susiryhmä ja paikalliset luonnonsuojelujärjestöt ottavat asian ajaakseen.

Mikään laji ei kestä näin jyrkkää verotusta, suden kanta 205 – 215 yksilöä ja luvallinen kaatomäärä 29. Ei tarvitse olla kovin hyvä laskija niin huomaa millainen prosentti kannasta kaadetaan!

Edelliseen kappaleeseen eivät tietenkään sisälly luvattomasti tapetut yksilöt, joiden lukumäärää voi vain arvailla. Pentuemäärien ja todetun kannankasvun perusteella se on kuitenkin kymmeniä!

Kuka muuten muistaa vanhat 1800 - luvulla väitetyt susien hyökkäykset? Eivät ne vieläkään harvinaisia ole, mutta hyvän tiedonkulun aikakaudella ne ovat helpommin uskottavia!