Riekon metsästys Lapin läänin eteläpuolella on ristiriidassa kestävän käytön määritelmän kanssa. Riekon kanta on laskenut tällä alueella koko riistakolmio laskentojen ajan. Samaa laskevaa suuntausta kertovat myös Helsingin yliopiston eläinmuseon koordinoimat atlaslaskennat, joita on tehty 1970 - luvulta alkaen.

Tällä hetkellä riekko on rauhoitettu Uudenmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien alueella. Valitettavasti tällä alueella riekon suojelu on tyhjän päällä. Mitään eläinlajia ei kannata suojella alueella, jolta se on jo aiemmin kadonnut.

Riekon kohtaloksi on koitunut suoreunusten ojitus, joka vähensi sen tarvitsemia paju- ja koivuvesaikkoja. Ilman näitä se ei pysty kunnolla talvehtimaan. Myös ilmaston lämpeneminen ja liikametsästys ovat vaikuttaneet riekon katoamiseen, mutta lopullisen iskun on antanut kuitenkin tehometsätalouden aiheuttama ympäristönmuutos.

Metsästysjärjestöjen ja riistanhoitopiirien olisi nyt aika kantaa vastuunsa, ja turvata riekkokannan säilyminen. Riekon katoaminen eteläisestä Suomesta on tapahtunut nopeasti, eikä tälle kehitykselle näy vielä loppua. Riekko katoaa suo kerrallaan etelästä pohjoiseen ja sen esiintymiskuva käy laikuttaiseksi.

Riekko julistettiin Etelä-Suomessa uhanalaiseksi lajiksi v. 1991.

t210_k9v.gif
Riekon keskimääräinen tiheys (yksilöä/km² metsämaata)
50 x 50 km:n ruuduittain elo-kuussa 2006.
Lähde: RKTL

Lintuatlas