Kaikki on tietysti suhteellista. Suomi on täynnä hirvikoiramiehiä, jotka vuosikaudet tai oikeastaan vuosikymmenet, ovat kirjoittaneet yleisönosastoille tai muuten sopivassa paikassa kertoneet susien vaaroista. Näiden miesten puheissa sudet tappavat lapsia, onpa jopa perustettu suurpetoyhdistys tätä vihan hedelmää kasvattamaan.


Mainittu yhdistys, ei ole vielä kaikesta toivostaan ja oikeusasiamiehelle tekemiensä valitustenkaan jälkeen saanut ihmisuhria Suomeen, mutta on siitä huolimatta saanut laskettua susien tappamille lapsille keski-iäksi viisi vuotta. Hyvä saavutus ilman uhreja! Mutta sadut ovat satuja ja esimerkkejä pitää hakea Intiasta asti, niiden tietojen todenperäisyyttä kun ei syrjäkylän mummo pysty tarkistamaan.

Suomessa susien lapsensyöntiä on yritetty todistaa vanhoilla kirkonkirjoilla sekä 1800 - luvun lehtikirjoituksilla. Näihin on kuitenkin vaikea uskoa, ja ne on monelta käsin torjuttu. Epäilijät ovat luonnontieteellisen alan koulutuksen saaneita ihmisiä, esim. Pulliainen on aiheesta kirjoittanut paljon.

Minua ei vakuuttanut - suden jäljet - kirjassa mainitut susien tekemät lapsentapot. Kun vanha lehtiuutinen kertoo lapsen kadonneen jälkiä jättämättä 1800 - luvulla ja kertoo kuolinsyyksi suden, niin jokin on pielessä. Kirja sisälsi monia muitakin yhtä vakuuttavia tapauksia, joten se siitä todistusarvosta. Suomessa ei ole vieläkään yhtään varmaa tapausta, jossa susi olisi surmannut ihmisen.

Susia vaaditaan kuitenkin tilille koska se tappaa ihmisiä, ja jos ei tapa, niin ainakin se voi aikoa tappaa ihmisen. Jos ei vielä aikoisikaan tappaa ihmistä niin nämä satusedät ovat saaneet aikaan sen, että ainakin sutta pelätään ja se koetaan suureksi uhaksi. Nykyisen informaatio tulvan aikakautena pelkoa saadaan entistä paremmin vietyä joka pirttiin ja torppaan, ja äänessä ovat usein susiin erittäin vihamielisesti suhtautuvat ihmiset.

Myös susivahingot ovat jatkuvana silmätikkuna. Suden aiheuttamiin vahinkoihin ei Suomen kaltaisella hyvinvointivaltiolla ole varaa. Todellisia susien "aiheuttamia" kustannuksia ei kuitenkaan voi laskea suoraan muutaman koiran tai lampaan hinnalla, välillisesti susi tahtomattaan maksaa valtiolle paljon enemmän, mutta tämä summa ei mene sen itsensä piikkiin.

Kuka laskisi mitä on tullut veronmaksajille näiden kolmen satusedän susien vastainen toiminta eduskunnassa maksamaan? Näistä etenkin edustaja Oinonen on laatinut kymmeniä kyselyitä ja aloitteita, paljonko niiden käsittely veronmaksajille on maksanut? Mainittakoon vielä, etten pidä edustaja Oinosta miehenä, jolla olisi kovin vakuuttavia perusteluita asialleen, samalla epäilen edustajan luonnontuntemusta. Teologin ja biologin koulutuskin eroaa jonkin verran toisistaan, ensin mainitun koulutus on siinä nähden huuhaata, että sen voisi nykyaikaisesta eduskunnasta jopa poistaa. Oinonen osaa kyllä olla hauska halutessaan. Eräässä eduskunta kyselyssä Oinonen kertoi susikokemuksistaan, niitä oli yksi - melkein nähty susi - en muista tarkalleen oliko edes jälkiä, mutta onnittelen tästä havainnosta.

Mikä olisi se todellinen pelon aihe, jolloin terve ihminen ei menisi sieneen tai marjaan. Kyllä syksyisessä metsässä on todellisia pelon aiheitakin. Minä en lähtisi marjastamaan metsään, jossa tietäisin olevan joukko punaisiin pukeutuneita, järeästi aseistautuneita miehiä tai nykyään myös naisia.

Hirvestys on turvallinen harrastus, mutta en haluaisi liittyä tähän vuosittaiseen tapaturma kiintiöön.

Vuosittain hirvimetsällä sattuu yleensä 0-2 vakavaa aseonnettomuutta. Vuosittainen vahinkokeskiarvo on tältä syksyltä kuitenkin jo saavutettu. Vaikka menossa oleva hirvenmetsästyskausi loppuu joulukuun puolivälissä, on tämän vuoden tapaturmakiintiö jo nyt täynnä.

Vehmaalla ampui hirvimies jahdin päätyttyä vahingossa itsensä.

Pohjanmaalla talloi puolestaan osuman saanut monisatakiloinen uroshirvi miehen henkihieveriin.

- Laissa määritellään jahtijohtajan tehtäväksi antaa sellaisia määräyksiä, että metsästys sujuu turvallisesti sekä metsästäjien että ulkopuolisten kannalta. Melko yleinen käytäntö on, että miehille annetaan turvallisuusohjeet kirjallisena, selvittää Purhonen.

Vaara on siis suhteellista, hirvestys on turvallinen harrastus, vain  0-2 uhria vuodessa. Susi taas on vaarallinen koska on aina aikonut tappaa!