Hallit kerääntyvät keväisin lounaissaaristoon

Hyljelaskennat Suomen merialueilla 2007

Kesän alussa tehdyissä lentolaskennoissa nähtiin Suomen merialueilla noin 9 300 harmaahyljettä eli hallia. Eniten halleja oli Lounaissaaristossa eli Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä, missä laskentojen tulos oli noin 8 500 hallia. Pohjanlahdella havaittiin noin 450 ja Suomenlahdella noin 340 hallia.

Riista-ja kalatalouden tutkimuslaitos tekee vuosittain koko Suomen uloimman saaristovyöhykkeen kattavat hallien lentolaskennat. Laskennat kuuluvat osana Ruotsin, Suomen, Venäjän ja Viron koko Itämeren hallikannan runsausseurantaan. Laskennat tehdään eri puolilla Itämerta samanaikaisesti touko-kesäkuun vaihteessa. Tällöin hallit ovat parhaiten havaittavissa, kun ne makailevat karvanvaihdossa ulkoluodoilla. Suomessa hallilaumat valokuvataan lentokoneesta yksilömäärän laskemiseksi. Tulokseksi saadaan ns. seuranta-arvo, joka ei sisällä laskentahetkellä vedessä näkymättömissä olevien, kuitenkin paljon vähälukuisempien hallien määrää.

Halleja on touko-kesäkuussa eniten lounaissaaristossa

Valtaosa Suomen hallikannasta tavataan laskenta-aikaan edelleen lounaissaaristossa, missä tänä keväänä kuvattiin noin 8 500 hallia. Tästä määrästä 6 200 oli Ahvenanmaan merialueella ja 2 300 Saaristomerellä. Suomenlahdella havaittiin 340 hallia. Pohjanlahden vähillä halliluodoilla nähtiin laskenta-aikana 450 hallia. Näistä vajaat 300 oli Merenkurkun hylkeidensuojelualueella ja 150 Selkämeren kaakkoisosan suojellulla halliluodolla. Lisäksi muutamia yksilöitä nähtiin Perämeren viimeisillä jäälautoilla.

Sääolosuhteet vaikuttavat hallilaskennan onnistumiseen

Hallilaskentojen onnistuminen riippuu hyvin pitkälti sääolosuhteista. Laskentajakson tuulisuus haittasi hallilentojen toteuttamista tänäkin keväänä. Lounaissaaristossa laskenta onnistui nyt kuitenkin paremmin kuin viime vuonna, jolloin huonojen sääolosuhteiden ja mahdollisen häirinnän vuoksi tulos jäi Ahvenanmaan osalta pahasti alakanttiin. Silti kokonaismäärässä ei ylletty seurantahistorian viimevuotiseen ennätyslukuun (10 700), joka saatiin yhdistämällä RKTL:n ja Suomen WWF:n merihyljetyöryhmän laskentojen tulokset.

Peräkkäisten vuosien laskentatulosten vaihtelu selittyykin todellisen kannanmuutoksen lisäksi laskenta-ajankohdan epäedullisilla sääolosuhteilla, hallien runsaalla liikkuvuudella ja sitä kautta siirtymisillä naapurimaiden merialueille tai pelkällä sattumalla laskentakertojen vähäisyydestä johtuen. Pitkäaikaisessa seurannassa nähdään kuitenkin kannanmuutoksen suunta.

Viime vuosikymmenen aikana Itämeren hallien laskentakanta on näyttänyt selkeästi kasvavaa suuntausta. Koko Itämeren hallikannan kokoa voidaan arvioida syksyllä, kun tarkastellaan yhdessä Suomen, Ruotsin, Viron ja Venäjän laskentatuloksia.