Lausunto Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmasta

(12.2.2007)


Maa- ja metsätalousministeriölle


Asia: Lausunto Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmasta (luonnos 15.1.2007)

Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja toteaa asiasta seuraavaa.

Yleistä

Itämeren hylkeiden suojelussa on tultu uuteen vaiheeseen, jossa varsinkin norpan suojelu on aika pistää kuntoon.

Harmaahyljekannat ovat viime vuosina kasvaneet muualla kuin Suomenlahdella. Pitää kuitenkin muistaa, että hallin Itämeren kanta on kuitenkin vasta noin viidesosa viime vuosisadan alun tasosta.

Suomenlahden norppakanta romahti 1990-luvun alussa eikä ole sen jälkeen toipunut tästä romahduksesta. Sekä Saaristomeren että Suomenlahden norppakannat ovat kriittisen pieniä ja häviämisuhan alaisia. Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES on kiinnittänyt huomiota norpan eteläisten osakantojen tilaan. ICES pitää Suomenlahden osakantaa uhanalaisena ja Saaristomeren kantaa ilmeisen uhanalaisena.



Hylkeiden suojelussa keskeistä on estää eteläisten norppakantojen häviäminen ja varmistaa harmaahyljekannan suotuisa kehitys. Myös kalastusvahinkojen torjunta ja korvaaminen on olennainen ja oikeudenmukainen toimi. Suomen luonnonsuojeluliitto on
ilahtunut siitä että hoitosuunnitelman luonnoksessa esitetään
korvausjärjestelmää ja jatkotukea hylkeenkestävien pyydysten hankintaan.

Metsästys

Yleisesti luonnos on kuitenkin lähinnä suunnitelma hylkeenpyynnistä, ei suojelusta.

Metsästystä koskevissa ehdotuksissa on luonnoksessa toistuvia ylilyöntejä. Luonnonsuojeluliitto ei voi hyväksyä esitystä norpan pyynnin aloittamisesta Perämerellä. Siellä yli viidennes kannasta kärsii yhä pysyvästä lisääntymiskyvyttömyydestä. Sen norppakanta on kasvanut vain noin 4,5 prosentin vauhtia (puolet terveen kannan kasvunopeudesta).

Harmaahylkeen pyyntiä koskevissa ehdotuksissa on linjauksia, jotka eivät
ole sopusoinnussa Itämeren suojelukomission 2006 hyväksytyn
hyljesuosituksen tavoitteiden kanssa. Hyljekannan rajoitettu kasvu on
tällainen yhteisesti hyväksytty tavoite. Tähän luonnos ei viittaa vaikka
sen pitäisi olla keskeinen kannanhoitoa ohjaava periaate. Samoin norpan
kohdalla jää mainitsematta, ettei pyynti voi tulla uuden suosituksen mukaan
kyseeseen kannan ollessa vasta hieman toipunut aallonpohjasta, johon se
romahti 1970-luvun lopulle tultaessa ehkä reiluun sadasosaan sadan vuoden
takaisesta tasosta.

Luonnoksen käsittelemällä Suomen metsästysalueella on vain muutamia
tuhansia harmaahylkeitä. Luonnos antaa kuvan jonka mukaan
pyyntikiintiötä voitaisiin edelleen nostaa vaikka kiintiö on jo
nykyisellään 20-25 prosentin tasolla pyyntialueen hyljemäärästä
kansainvälisenä laskenta-ajankohtana. Suomen asettama kiintiö on puolestaan yli puolet Itämeren harmaahylkeen yhteenlasketusta pyyntikiintiöstä, vaikka hylkeistä Suomessa on kansainvälisenä laskenta-ajankohtana vain seitsemäsosa. Luonnoksessa ei kuitenkaan kerrota luonnoksen käsittelemän alueen hyljemäärää, jolloin syntyy kuva että sen esitykset koskisivat koko Suomen aluetta, vaikka Ahvenanmaalla on noin 70 prosenttia Suomen alueen harmaahylkeistä.

Esitys verkkojen ja rysien suojaamisesta erityisesti hylkeenpyynnin
poikkeusluvilla eli hylkeitä ilmaisesti lähinnä veteen ampumalla ei sovi
nykyaikaan. Rysien ja osin verkkopyynnin suojaaminen on lisäksi jo nyt
teknisesti mahdollista. Poikkeuslupakäytäntöön tulisi turvautua vain hyvin
harvoissa tilanteissa joissa myös metsästyseettinen perusta on kunnossa.

Suojelualueet

Suomen luonnonsuojeluliitto vastustaa jyrkästi luonnoksen esityksiä
hylkeen metsästämisestä suojelualueilla ja hyljeturismin sallimisesta
hylkeidensuojelualueilla. Hallikannan runsastumisen takia sekä hylkeiden
pyyntiin että turismiin on nykyisin yllin kyllin muita alueita. Esitykselle
ei ole asiaperusteita.

Luonnoksen esitys siitä, että hylkeille olisi jo kattavasti suojelualueita,
ettei hylkeille tarvita uusia suojelualueita ja ettei hylkeitä saisi
suojella muihin tarkoituksiin perustettavilla alueilla, on erittäin
harkitsematon.

Norpalle ei ole vielä perustettu suojelualueita. Esimerkiksi kalastuksen rajoittaminen olisi heikkoina jäätalvina todennäköisesti tehokas keino suojella eteläisiä norppakantoja. Viron norppasuunnitelmassa aluesuojelu nähdään keskeiseksi norpan suojelun mahdollisuudeksi. Myös EU:n lainsäädäntö edellyttää norpan suojelun järjestämistä myös suojelualueiden avulla.

Norpan suojelu

Luonnoksen linjaus ekologisen riskianalyysin tarpeettomuudesta on yhtä harkitsematon. Nimenomaan tällaisen analyysin avulla voitaisiin tarkastella esimerkiksi eteläisten norppakantojen häviämisvaaraa.

Yhtä käsittämätön on esitys sitä, että aktiiviseen suojeluun ryhdyttäisiin vasta kun nykykannat (jotka eteläisillä alueilla lienevät pienemmät kuin saimaannorpan kanta Saimaassa) olisivat edelleen selvästi pienentyneet. Nykytiedon perusteella on ollut jo vuosia selvää, että eteläisten
norppakantojen aktiivisen suojelun aika on nyt aivan samoin kuin
saimaannorppaa suojellaan. Norpan suojelun keinoja ja toteutusta pohtimaan
olisi asetettava työryhmä.

Suomen luonnonsuojeluliitosta on huolestuttavaa, että luonnoksessa
vähätellään eteläisten norppakantojen ongelmia ja synnytetään toistuvasti
kuvaa siitä, ettei eteläisten norppakantojen tilaa tunneta kyllin hyvin
esimerkiksi suotuisan suojelutason arvioimisen tarpeisiin. Kuitenkin
esimerkiksi ICES:in ja muiden tutkimustahojen tarkasteluun tiedot ovat
riittäneet. Ennen kaikkea tunnetaan jo erittäin suurella varmuudella
kantojen pieni koko ja myös Suomenlahden kannan epäsuotuisa kehitys.

Norpan suojelutaso on määriteltävä epäsuotuisaksi myös siksi että kantaa vaivaa yhä yksi maailman vakavimmista todetuista lisääntymishäiriöistä. Kantojen  tulevaisuuden suhteen voidaan lisäksi ilmastonmuutos ja Suomenlahden alati lisääntyvä liikenne osoittaa uusiksi merkittäviksi uhkiksi. Luonnoksessa tulisikin reilusti myöntää norpan tilanne siksi mikä se on. Suojelutaso tulee määritellä epäsuotuisaksi ja eteläiset kannat uhanalaisiksi.

Kansainvälinen näkökulma

Luonnos ei juuri esittele muiden itämerenmaiden hyljekantojen
hoitosuunnitelmia. Esimerkiksi Viron harmaahylje- ja norppasuunnitelmat ja
Ruotsin harmaahyljesuunnitelmat ovat varsin suojelupainotteisia. Viron
norppasuunnitelma on nimenomaan suojelusuunnitelma, jossa ehdotetaan
esimerkiksi aluesuojelun tehostamista ja kalastuskuolevuuteen puuttumista.

Luonnos mainitsee vain ohimennen Helcomin uuden hyljesuosituksen, vaikka sen olisi tullut ohjata osaltaan suunnitelmatyötä. Nyt mainitaan vain että uusi
suositus sallii hylkeenpyynnin mutta ei yhteisesti sovittuja tavoitteita
hyljekantojen elpymisen ja leviämisen varmistamisesta myös jatkossa tai
pyyntiä säätelevää tasojärjestelmää. Muukin suosituksen sisältö jää
selostamatta. Uuden suosituksen väheksyminen luonnoksessa on yllättävää ja koko Suomen Itämerta koskevan ympäristöpolitiikan kannalta hyvin
valitettava ratkaisu.

Yhteenveto

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä luonnoksen hyväksyminen tässä
muodossaan olisi Suomen ympäristöpolitiikalle ja esimerkiksi norpan
suojelulle vahingoksi. Myös harmaahylkeen suojelua pyritään luonnoksen
esityksissä purkamaan ja pyyntiä ohjaamaan tapoihin, joissa väistämättä
aiheutetaan elämille kärsimystä. Nykyisellään luonnos olisi Suomelle
kansainvälisesti häpeäksi.

Esitykset jatkotyöksi

Suomen luonnonsuojeluliitto esittää, että

  • maa- ja  metsätalousministeriö palauttaa luonnoksen uuteen valmisteluun
  • jatkotyössä ohjausryhmää täydennetään ympäristöjärjestöjen edustajalla
  • jatkotyön pohjaksi otetaan Itämeren suojelukomission hyljesuositus
  • eteläisten norppakantojen suojelun järjestämiseen perustetaan heti oma työryhmä


Suomen luonnonsuojeluliitto ry.



Eero Yrjö-Koskinen
toiminnanjohtaja