Vierasperäisiin tulokaslajeihin liittyviin ongelmiin on kiinnitetty Suomessa vain vähän huomiota. Tämä on seurausta siitä, että tulokaslajien vaikutukset ovat usein välillisiä ja näkyvät vasta pitkän ajan kuluttua.

Tulokaslajit muun muassa saalistavat alkuperäisiä lajeja, kilpailevat niiden kanssa ravinnosta ja elintilasta, risteytyvät niiden kanssa ja aiheuttavat laiduntamisellaan kasvillisuuden muutoksia.

- Muutos luonnossa on aina väistämätön, mutta ihmisen edesvastuuton toiminta on nopeuttanut kehitystä ei-toivotulla tavalla, huomauttaa Turun biologisen museon tutkija Pekka Käär.

Tulokaslajeja ovat eläin-, kasvi- ja sienilajit, joita ihminen on sekä tarkoituksella että tahattomasti siirtänyt uusiin ympäristöihin kauas niiden luontaisilta elinalueilta. Eliölajeja on siirretty taloudellisen hyödyn vuoksi mutta myös ihmisen seuralaisiksi. Osa on levinnyt uuteen ympäristöön muun muassa laivojen mukana.

Esimerkiksi Pohjois-Amerikasta peräisin olevaa valkohäntäpeuraa alettiin istuttaa Suomeen 1930-luvulla, kun maahamme haluttiin saada uusi riistalaji. Nykyään Lounais-Suomessa alkaa olla vaikeuksia kontrolloida peurakantaa metsästämällä. Koko kantaa ei yrityksistä huolimatta saataisi enää kitketyksi pois.

- Vaikutukset näkyvät huomattavasti lisääntyneinä peurakolareina, Käär sanoo.

Valkohäntäpeuran lisäksi Suomessa tunnettuja tulokaslajeja ovat muun muassa piisami ja minkki, joka tuotiin turkiseläimeksi 1920-luvulla. 1980-luvulla minkki oli kuitenkin levinnyt luonnonvaraiseksi koko maahan aiheuttaen vahinkoa esimerkiksi vesikolle, joka on Suomessa minkin alkuperäinen vastine.

- Vesikkokannat alkoivat vähentyä jo ennen minkin tuloa. Vesikkoa ei kuitenkaan saada elinympäristöömme takaisin niin kauan kuin maassamme on vahva minkkikanta, sanoo Pälvi Salo Turun yliopiston biologian laitoksen ekologian osastolta.

Pahinta tuhoa minkki aiheuttaa alueilla, missä sitä vastaavia petoja ei aiemmin ole esiintynyt. Ulkosaaristossa minkki on jo vähentänyt merilintu-, sammakko- ja myyräkantoja.

Suomessa haitat vielä pieniä

Tähän mennessä tulokkaiden vaikutukset ovat olleet suurimpia valtamerten saarilla, kuten Uudessa-Seelannissa ja Australiassa.

Rotat ja kissat ovat aiheuttaneet useiden lajien sukupuuton, ja vuohet ja kanit ovat laidunnuksellaan kalunneet monia saaria paljaiksi.

- Kehityksen seurauksena eliömaailma homogenisoituu. Yleislajit yleistyvät, ja pienemmät, tiettyjen alueiden erityislajit vähenevät, sanoo Käär.

Suomessa ihmisen levittämistä lajeista aiheutuneet haitat ovat muuhun maailmaan verrattuna pieniä, vaikka maassamme tavataan jo useita satoja tulokaslajeja. Yksikään alkuperäislaji ei toistaiseksi ole kuollut sukupuuttoon.

- Taloudelliset vaikutukset ovat vasta tulossa. Joka vuosi useammin tavattava koloradonkuoriainen on perunan tuholainen, ja erilaiset sieni- ja virustaudit uhkaavat puuntuotantoa, Pälvi Salo sanoo.

Tulevaisuudessa kansainvälinen kauppa kasvaa ja ihminen liikkuu entistä enemmän. Kehitys ei ainakaan hidasta uusien tulokaslajien kulkeutumista Suomeen.

- Nyt tulisi keskittyä siihen, miten rajoitetaan tulokaslajien siirtymistä uusille alueille ja miten voidaan kontrolloida ympäristöä, johon ne ovat jo levinneet, Käär sanoo.

Vierasperäiset tulokaslajit ovat tieteellisen keskustelutilaisuuden aiheena Åbo Akademin Arkenissa Turussa 18.-19. tammikuuta.

Englanninkielisen symposiumin järjestävät yhteistyössä Maj ja Tor Nesslingin Säätiö, Turun yliopisto ja Åbo Akademi. Turun biologisessa museossa vuoden 2007 erikoisnäyttelynä on Aliens - muukalaisia luonnossa, joka kertoo tulokaslajeista.