SAKSAN HARVOJA "PALUUMUUTTAJASUSIA" KÄSITELLÄÄN SILKKIHANSIKKAIN

Itäiseen Saksaan on ilmestynyt kaksi susilaumaa. Edellisistä susihavainnoista ehti vierähtää 150 vuotta.

Paluumuuttajasudet toivotetaan tervetulleeksi Saksaan. Viranomaiset yrittävät hälventää ihmisten mielistä Punahilkka-sadun iskostamia ennakkoluuloja suden pahuudesta.
Itäsaksalaiset Oberlausitzin asukkaat ovat hätkähtäneet viime aikoina susien ulvontaan. Brandenburgin ja Saksin osavaltioiden metsissä ja nummilla elelee kaksi susilaumaa, joissa on yhteensä noin 20 sutta. Kolmetoista niistä on viime kesäisiä pentuja.
Edellisen kerran susihavaintoja tehtiin Saksassa 150 vuotta sitten. Lopullisesti kadonneeksi oletettu suurpeto on vaeltanut itäiseen Saksaan rajan takaa Puolasta. Sen metsissä arvioidaan jolkuttavan 500-600 sutta.
Saksan ympäristöministeriö ja luonnonsuojelujärjestöt kampanjoivat asukkaiden susituntemuksen lisäämiseksi viittaavat norjalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan sudet ovat raadelleet hengiltä Euroopassa viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana vain yhdeksän ihmistä.
Näissäkin tapauksissa kysymys on ollut tutkijoiden mukaan useimmiten raivotautisesta yksilöstä tai koirasudesta.
-Aina löytyy ennakkoluuloja kylväviä ihmisiä. Täkäläiset susien vihaajat ovat hakeneet tukea suomalaisilta susien vastustajilta, kertoo biologi Ilka Reinhardt susia tarkkailevasta Lupus-toimistosta.

Susikampanjan suojelija on ympäristöministeri Sigmar Gabriel. Hän toivottaa harmaaturkit sydämellisesti tervetulleeksi. Ministerin mukaan ne kuuluvat saksalaiseen luontoon ja rikastuttavat sen lajistoa.
Saksalaissusien 700 neliökilometrin reviirille mahtuu kaksi armeijan harjoitusaluetta ja suuri ruskohiilikaivos. Koskemattomien korpien asukkaiksi mielletyt eläimet näyttävät sopeutuvan yllättäen hyvin uusiin olosuhteisiin.
-Susien käsitys hyvästä maisemasta on erilainen kuin ihmisillä. Niille kelpaavat myös ihmisten mielestä rumat alueet, kunhan vain tilaa, rauhaa ja ruokaa on riittävästi, Reinhardt sanoo.

Suomen susipelko ihmetyttää

Sudet eivät hätkähdä edes nummella jyllääviä Saksan armeijan ja Naton panssarivaunuja. Susien on myös nähty juoksevan myös ruskohiilikaivoksen kuljetushihnoijen alla.
-Meille on ollut paljon hyötyä suomalaisesta suurpetotutkijan Ilpo Kojolan tekemistä susien liikkumisaluetutkimuksista, kiittelee Reinhardt suomalaista susitietämystä.
Häntä hämmästyttää Suomessa puhjennut susikeskustelu, onhan susille Suomessa ruhtinaallisesti elintilaa tiheästi asuttuun Saksaan verrattuna.
Lähiaikoina on tarkoitus selvittää, miten sudet suhtautuvat liikenteeseen ja eritysesti autobaanoihin. Yhdelle, sattumalta ketunloukkoon jääneelle sudelle on kiinnitetty kulkureittien seurantaan radiolähetin.
Saksan metsästäjäliitto tukee susikampanjaa ja on luvannut välittää jäsentensä tekemät havainnot tutkijoille. Vaikka Saksin ja Brandenburgin metsissä elää runsaasti metsäkauriita, villisikoja ja saksanhirviä, niin kiista saaliinjaosta on silti ilmassa.
-Eräät metsästäjät lietsovat innokkaasti susien ja oman liittonsa vastaista henkeä, Reinhardt pajoittelee.
Metsästäjät saavat tukea 3-5 lampaan katraita kasvattavilta harrastajalampureilta, jotka eivät osaa tai halua suojella eläimiään.

Lupus-toimiston tutkijat käyvät kadon käytyä varmentamassa, ettei lammas ole koiran raatelema.

Punahilkka-satu vääristää käsitystä

Ammatikseen lampaita kasvattavat tuottajat suojelevat laitumiaan tehokkaiksi osoittautuneilla sähköpaimenilla. Suuria vahinkoja ei ole sattunut.
-Kaikki saavat täydet korvaukset susien raatelemista eläimistä. Ammattilaisille sen maksaa osavaltio ja harrastelijoille susien suojeluyhdistys, Reinhardt kertoo.
Saksan ympäristöministeriö ja susitutkijat haluavat oikoa Punahilkka-sadun ihmisten mieliin iskostamaa luuloa, että susi on aina paha. He muistuttavat, ettei susi ole luonnoltaan verenhimoinen peto vaan ihmistä karttava villieläin, jonka ainoana tarkoituksena on perustaa perhe ja elää rauhassa omaa elämäänsä.