Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun ympäristöteknologian yliopettajalle ja lokkitutkijalle Risto Juvasteelle viimeviikon vierailu Merenkurkun parhaissa selkälokkikolonioissa oli masentava kokemus. Alueen parhaaseen koloniaan rauhoitetulle, Munsalan ja Oravaisten edustalla olevalle, Fjärdsgrundetille oli tuotu tarhakettu, joka oli tuhonnut täysin kymmenien selkälokkiparien ja riistalintujen pesinnän. Suojeluarvoin laskien hopeakettu aiheutti luodolla noin 100 000 €:n vahingon.  Muutenkin alueen selkälokkien pesintätulos on ollut poikkeuksellisen huono. 

 

Tarhatun hopeaketun tuominen rauhoitetulle lintuluodolle on käsittämätön ympäristörikos, varsinkin vastaava todettiin myös vuonna 2006. Kuka voi tehdä tällaista? Asiaa ei voi perustella edes merimetsovihalla, sillä kesyn ketun vaikutus merimetsojen pesintään on merkityksetön. Nytkin paikalla oli noin 200 lähes aikuiseksi varttunutta poikasta, mikä on hyvä pesimätulos ko. merimetsoyhdyskunnalle. Terävänokkaiset merimetsot pystynevät puolustautumaan kesyä kettua vastaan. Myös harmaalokkien pesintä näytti onnistuneen hyvin ko. luodolla. Sen sijaan uhanalaistuneen selkälokin ja riistalintujen (sotkien ja sorsien) pesintä oli tuhoutunut täysin. Nämä eivät puolusta munapesiään tehokkaasti. Huonona saalistajana tarhakettu lieneekin sinnitellyt hengissä näiden munilla ja raadoilla.

 

On vaikea arvailla ympäristörikoksen tekijää. Hopeakettu on pitänyt hankkia joltakin tarhalta eli jonkun turkistarhaajan on pitänyt olla osallisena tihutyössä. Alueen metsästäjät ja kalastajat ovat anoneet lupaa ampua merimetsoja. Mutta metsästykselle teko oli karhunpalvelus. Kymmenet riistalinnun poikaset jäivät kuoriutumatta. Tihutyö vaikuttaa myös tulevina vuosina, sillä lokkikolonian pienentyessä vähenevät myös niissä pesivien sotkien ja sorsien määrät. Tekijä voi olla merimetsoja suotta vihaava kalastaja, mutta hänenkin tarhakettuiskunsa kohdistui aivan vääriin lajeihin. Koska selkälokin suojeluarvo on 757 €, niin tihutyön kokonaisarvoksi voidaan tavanomaisten munamäärien perusteella arvioida jopa 100 000 euroksi.

 

 

Munsalan ja Oravaisten edustalla sijaitseva Fjärdsgrundet oli vielä vuosituhannen vaihteessa ehkä Suomen upein selkälokkikolonia. Siellä pesi 120 selkälokkiparia ja vastaavasti harmaa- ja naurulokkeja sekä lokkien suojissa kymmeniä riistalintuja. Merimetsoihin suunnatun, mutta selkälokkeihin ja riistalintuihin kohdistuneen, ilkivallan seurauksena selkälokkien parimäärä on romahtanut jo lähes puoleen ja jatko näyttää pahalta. Frakkipukuinen upea selkälokki joutuu syyttä kärsimään myös citylokkeihin ja Teerijärven naurulokkeihin kohdistetusta häirikkölokkiuutisoinnista. 

 

Uhanalaistuneen selkälokin kannalta on valitettavaa, että pesintätulos on muuallakin Kokkolan ja Merenkurkun alueella ollut viime vuosina poikkeuksellisen huono. Romahdusta kuvaa alueen rengastusmäärien lasku vuosituhannen vaihteen noin 250:stä tämänvuotiseen 30:een. Pietarsaaren alueella tilanne on ollut parempi.

 

Tästä ilkivallasta on jätetty rikosilmoitus ja mahdollisia havaintoja ilkivallasta voi ilmoittaa poliisille tai Risto Juvasteelle (050-3676167)

 

Lisätietoa:

 

Kaikki linnut ovat pesintäaikaan rauhoitettuja. Vuoden 2000 uhanalaisuusmietinnössä selkälokki luokiteltiin vaarantuneeksi lajiksi sen voimakkaan vähentymisen vuoksi. Selkälokin suojeluarvoksi on määritetty 757 €. Selkälokin vähentymisen pääsyynä pidetään ympäristömyrkkyjä. Lisäksi selkälokki kärsii häirinnästä pesimäluodoilla ja paikoin varisten, harmaalokkien ja pienpetojen poikassaalistuksesta.

 

Selkälokin (Silltrut) nimialalajia (Larus fuscus fuscus) voidaan kutsua maailman
suomalaisimmaksi linnuksi, koska noin kolmannes kannasta pesii Suomessa. Maamme
ulkopuolella fuscus-selkälokki pesii Ruotsissa, Pohjois-Norjassa, Virossa
ja Venäjän Karjalassa.

 

>>>>>> 

 

Lisätietoja:  

 

1) Risto Juvaste  p. 050-3676167       http://www.juvaste.fi

2) BirdLife Suomi p. (ark. klo 10-15) 09-4135 3300   http://www.birdlife.fi/