Suomen ja Venäjän yhteinen kartoitus osoittaa, että Karjalankannaksella on odotettua vähemmän liito-oravia. Liito-oravan kanta on siellä yhtä harva tai jopa harvempi kuin Kaakkois-Suomessa. Karjalankannaksella ei olekaan vahvaa kantaa täydentämään Suomen populaatiota.

Suomen Metsähallituksen ja Venäjän viranomaisten Yhteiset uhanalaiset -selvityksessä todetaan, että Karjalankannaksella liito-oravan esiintyminen on samankaltaista kuin läheisillä alueilla Kaakkois-Suomessa. Molemmilla alueilla esiintyminen on laikuttaista.

Liito-oravan asuttamia paikkoja löytyi Karjalankannakselta vähemmän kuin ennen kartoitusta oletettiin.

Kartoituksen mukaan kanta on Karjalankannaksella yhtä harva tai jopa hieman harvempi kuin Kaakkois-Suomessa. Tutkijoiden mukaan näyttääkin siltä, että Karjalankannaksella ei olekaan vahvaa kantaa täydentämään Suomen populaatiota. Kartoitus tehtiin vuosina 2004 – 2006, ja se oli ensimmäinen eläinten lasketaan keskittynyt liito-oravatutkimus Karjalankannaksella.

Suomen valkoselkätikkakantaan tärkeää täydennystä Venäjältä

Tutkijat kartoittivat myös valkoselkätikan levinneisyyttä Etelä-Karjalassa ja Venäjän puolella aiemmin tutkimattomilta alueilla Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa.

Kartoituksen mukaan vuosittainen muuttovoitto ja ajoittaiset massavaellukset lisäävät linnun kantaa ja perimän monimuotoisuutta Suomessa.

Etelä-Karjalan viime vuosien kannan vahvistuminen on suurelta osin Kannakselta ja Laatokan Karjalasta saadun muuttovoiton ansiota.

Valkoselkätikan pesäpoikasia rengastettiin hankkeen aikana yhteensä 99, Venäjällä 52 ja Suomessa 47 vuosina 2004 – 2006. Rengastuksen perusteella lintujen alkuperä on selvitettävissä, ja niiden liikkumista rajan yli voidaan seurata lähivuosina.

Karjalankannaksella ja Laatokan Karjalassa on runsaasti valkoselkätikalle hyvin soveltuvia elinympäristöjä eli lahopuustoisia vanhoja lehtimetsiä. Pesimätiheys Karjalankannaksen eteläosissa on suuri Suomeen verrattuna, ja siellä reviirit ovat suuria ja yhtenäisiä alueita.

Hankkeessa selvitettiin myös laatokannorppan tilannetta. Selvityksen mukaan norppa tarvitsee aikaisempaa tehokkaampaa suojelua.

Laatokannorpan kanta on aikaisempien selvitysten perusteella noin 3 000 – 5 000 yksilöä. Norpan kalanpyydyskuolleisuus Laatokalla on suuri, vuosittain jopa 480 yksilöä eli yli 10 prosenttia laatokannorpan kannasta, mikä on uhka lajin tulevaisuudelle.

Valamon luontopuiston norppaselvitys osoitti rannoilla lepäävien laatokannorppalaumojen olevan erittäin herkkiä ihmisten aiheuttamalle häiriölle. Hankkeen aikana valmistuivat esitykset suojelun tehostamiseksi Valamon saaristossa.