EU:n julkisasiamiehen otettua kantaa Suomen susitilanteeseen, alkoi jälleen joka syksyinen poru kuulumaan torppien sisältä ja yleisön osastot täyttyivät niin metsän miesten kuin marttojen kirjoituksista. Kaikkia kirjoituksia lehdissä leimasi, ja leimaa edelleen ne samat käsitykset, jotka kansa on äidinmaidossa itselleen imenyt, nimittäin pelko ja viha.

On uskomatonta kuinka tieto susista ja muista suurpedoista ei tavoita kansaa. Niistä on julkaistu monia kirjoja, tutkimuksia ja asiapitoisia lehtijuttujakin sadoittain, mutta siitä huolimatta vanhat uskomukset elävät edelleen voimakkaina.

Tämän päivän maaseudun tulevaisuus jatkoi pääkirjoituksellaan samaa linjaa. En tiedä haluaako kirjoituksen tekijä lietsoa susivihaa suoraan valehtemalla, vai eikö toimittajan etiikkaan nykyään kuulu tarkistaa asiatietoja tai sisältääkö muut lehden artikkelit yhtä paljon asiavirheitä. Koska pääkirjoitus on tiedoiltaan täysin ala-arvoinen, en lähde ollenkaan kommentoimaan sen virheitä. Pääkirjoituksen voi käydä lukemassa linkistä ja miettiä mikä on mennyt pieleen.

Myös päivän kaleva käsittelee sutta pääkirjoituksessaan. Kirjoitus on susivastainen, mutta lähtee eri pohjalta käsittelemään asiaa. Kalevan mukaan EU ei tiedä Suomen susiasiasta, eikä tohtori Julianne Kokott, tuon lausunnon antanut oikeusasiamies, ole koskaan käynyt Kainuussa.

En oikein usko etteikö oikeusasiamieheltä vaadittaisi virassa lukutaitoa. Suomesta kerätty susitieto ei ole salaista, ja hoitosuunnitelma, kannanarviot sekä tiedot kaatomääristä luetaan siellä tarkkaan. Ongelma ei ole EU:n tietämättömyydestä Suomen "erityistilanteesta" susiasioissa. Päinvastoin, EU tietää kyllä, ja se tieto minkä se saa kertoo vainosta, salakaadoista sekä luontodirektiivin rikkomisesta. Suomella ei susiasiassa ole kuin yksi erityispiirre yhdessä Ruotsin kanssa, pieni ja vainottu susikanta.

Suomen ainoa suurpeto-ongelma on susia vihaavien ihmisten näköalattomuus, tuijotetaan vain omaan napaan. Nähdään itäinen Suomi erityisenä petokeskittymänä Euroopassa, mitä se ei todellakaan ole.

Toinen väite, johon usein törmää on eteläisen Euroopan susien vaarattomuus, jota perustellaan niiden pienellä koolla verrattuna pohjoisiin lajikumppaneihin. Nämä eteläiset sudet ovatkin keskimäärin pienempiä, mutta eroa ei pysty normaali ihminen maastossa havaitsemaan. Eteläinen uros susi on suurempi kuin pohjoinen naarassusi. Tätä perustetta on siis turha tuoda esiin kun selittää Espanjan ja Kreikan susirunsautta.

Suomi ei kuitenkaan ole EU:n petoreservaatti vaikka sellaista meille muutamat tahot pyrkivät väittämään. Katsotaan mitä sanoo tilasto EU:n susikannoista. Siitä näkee, että Suomi kuuluu EU:n susityhjiöihin, vaikkei olekaan ihan peränpitäjä.

Tässä 10 EU:n susirikkaimman maan sudet. 1. luku on susien määrä kappaleittain, 2. on susien määrä / 1000 km2.
Lisäksi vertailun vuoksi tulevan EU-maan Romanian susiluvut.

Listassa oleva tilasto vuodelta 2002, paitsi Suomi on korjattu vuoteen 2006. Tilasto on Suomessa julkaistu mm. Metsästäjä -lehdessä 2004.

KPL PER/1000 km2

Espanja 2 000 3,9
Italia 450 1,5
Kreikka 1 500 11,4
Latvia 300 4,6
Liettua 350 5,4
Portugal 200 2,2
Puola 510 1,6
Slovakia 400 8,2
Viro 170 3,8
Suomi 200 0,6

Romania 3 500 14,7

Muualla on moninverroin susia, pinta-alaan nähden 2,5 - 20 x enemmän. Muualta EU:ssa ei kuulu ainainen susiparku - kuin Itä- ja Pohjois-Suomesta. Sen syitä kannattaa miettiä.