Kaunis pakkasaamu Polvijärven Lipasvaarassa. Ollaan Jyrki Kuikan omistamalla 6,9 hehtaarin metsäpalstalla. Maaperä on metsäammattilaisten kielellä VT- ja CT-tyypin karua kangasta; maallikot tapaavat puhua puolukka- ja kanervatyypin metsistä.
Kun metsäpalstalla olevan 10-20-vuotiaan mäntytaimikon ovat hirvet jo nyt syöneet aivan kelvottomaksi, aiheutuu maan karuudesta omat ongelmansa.
- Näin karulla maalla kuusi ja koivu ovat aika huonoja vaihtoehtoja, Pohjois-Karjalan metsäkeskuksen metsätaloustarkastaja Aimo Kakkonen
tuumailee.


Ollaan asiapuolenkin kanssa saletissa. Kuikan metsiin on vuonna 2004 tehty metsätaloussuunnitelmat, ja silloin tällä palstalla eikä toisella palstalla havaittu hirvituhoja lainkaan. Kuikan omistamissa metsissä yhteensä yksitoista hehtaaria on menetetty täysin vuoden 2004 jälkeen hirvien suihin.


Metsätaloustarkastaja Kakkonen on nämä metsät kävellyt läpi ja merkinnyt taimikot reilun kolmen metrin mittaisiksi. Metsäpalstalla lähes kaikkien mäntyjen ja siellä täällä kasvavien koivujen latvat ovat poikki ja taimet sitä myöten pilalla. Jotenkin ilkeydeltä tuntuu se, että pisimmissä, noin viiden metrin komeissa mäntytaimissa hirvi on toteuttanut vaistojaan ja jältännyt kolmasosan-puolikkaan paksuudesta pois korirenkaan korin korkeuteen asti.
- Kun ravinto kulkee aivan pinnassa, on näiden mäntyjen hengissä pysyminen oikeastaan pieni ihme, Kakkonen ihmettelee.


Kakkosella on ongelmaan ratkaisu. Hirvien talvehtivaa kantaa pitää verottaa niin paljon, ettei nyt tilastoissa näkyvää kannan lievää kasvua (2005-2006) pääsisi jatkossa tapahtumaan.

Toisiaan seuraavat
aaltoliikkeet

Kun samalle paperille pannaan talvehtiva kanta ja metsänomistajille maksetut hirvituhokorvaukset, seuraavat korkeammat korvauspilarit kellon tarkkuudella talvehtivan kannan huippuvuosia, kahden-kolmen vuoden viiveellä. Kun nyt talvehtivaa kantaa on leikattu vuodesta 2002 vuoteen 2005, ovat hirvituhokorvausten pylväät puolestaan laskussa.
Tosin jos vertailuun otetaan vuosi 2002, voidaan vielä vuoden 2006 korvaussummienkin olevan lähes kaksinkertaiset vertailuvuoteen verrattuna. Pohjois-Savossa korvausmäärä on kolminkertaistunut sitten vuoden 2002.


Keskimääräinen maksettava korvaus on 1 014 euroa hehtaarilta, kun se vuonna 2005 oli noin 928 euroa hehtaarilta, mikä kertoisi tuhojen pahenemisesta siellä missä niitä on.
Vuonna 2006 pahimmat tuhot keskittyivät Polvijärven (68 ha) ja Enon (54 ha) alueelle. Edellisvuonna pahimmat vahinkoalueet olivat Liperi ja Juuka. Toistuvasti vahinkoja korvataan edellä mainittujen kuntien lisäksi Kontiolahden ja Lieksan alueella.
Aimo Kakkonen nostaa erikoistapauksena esille vielä Ilomantsin, missä ei ensi kesänä hirviä kaadeta lainkaan suurpetojen verotettua kantaa.

Haitat kasautuvat
samoille metsänomistajille

Hirvituhohaitat tahtovat kasautua yksille ja samoille metsänomistajille. Kun hirvet ottavat jonkun metsän talvilaitumekseen, syntyy Lipasvaaran metsäpalstan kaltaisia täystuhoalueita.
- Hirvikannat vaihtelevat ihan älyttömästi, Jyrki Kuikka kommentoi.
Puhelimitse tavoitettu Jyrki Kuikka kertoo, että nämä palstat menevät täysin uusiksi. Jo kesään mennessä niiltä korjataan puuaines hakkeeksi. Kesällä palstat äestetään ja kylvetään männylle.
- Panen kaikesta huolimatta hieman kuusen siementä sekaan. Jospa se ei niin maistuisi hirville, Kuikka ennakoi.


Mutta tämäkään ei poista alueella laiduntaneiden hirvien geeneistä tietoa hyvästä talvilaitumesta. Emät tuovat aikanaan taas vasansa Polvijärven Lipasvaaraan jopa 30 50 kilometrin päästä. Nyt lämmin alkutalvi on siirtänyt hirvien lähtöä talvilaitumilleen normaalista marraskuusta näihin viikkoihin.


- Tämä harmittaa ihan tolkuttomasti, mutta ei voi mitään. Jos nyt ajatellaan, että siinä oli 15-20 vuotta vanha, erinomaisesti luontaisesti uudistunut männikkö päällä, niin tässä meni yhden sukupolven työ ihan hukkaan, Jyrki Kuikka pohdiskelee.


Koko maassa hirvivahinkojen yhteissumma nousi viime vuonna ensi kertaa yli viiden miljoonan euron. Korvausperusteiden ja muiden muutosten takia tämän vuosituhannen metsävahinkoluvut ovat jollain tavalla vertailukelpoisia. Parhaimmillaan tuhot ovat jääneet koko maassa alle 2,9 miljoonan euron.