Valtioneuvosto on antanut tukensa Euroopan komission ehdottaman maaperänsuojelua koskevan puitedirektiivin tavoitteille. Direktiiviehdotus pyrkii maaperän suojelun lisäksi maaperän kestävään käyttöön ja siihen, että maaperän suojelu olisi otettava huomioon myös muussakin politiikassa kuin ympäristöpolitiikassa.

Tavoitteena on saada EU:n alueella yhteiset perusteet maaperän suojelua varten säätämällä toimista, joilla ehkäistään tai lievennetään maaperän toimintakykyä heikentäviä  luonnollisia tai ihmisen aiheuttamia vaikutuksia.

Valtioneuvosto pitää laillisesti sitovaa direktiiviä periaatteessa hyväksyttävänä, koska kyseessä on puitedirektiivi. Ehdotettu direktiivi ei kuitenkaan vastaa komission esittämiä tavoitteita joustavuudesta ja kansallisesta valinnanvapaudesta valita sopivia toimia direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

Valtioneuvosto pitää erityisesti direktiiviehdotuksen pilaantuneita alueita koskevia ehdotuksia liian yksityiskohtaisina, sillä useimmiten kyse on paikallisesta ongelmasta. Toimenpiteiden suunnittelua ja raportointia koskevat velvoitteet vaikuttavat myös osin ylimitoitetuilta ja niiden toteutus olisi erittäin kallista. Jotta Suomi hyväksyisi direktiivin, sitä pitäisi muuttaa huomattavasti. Maaperän suojelemiseksi saattaisi riittää myös yhteisesti hyväksytty strategia maaperänsuojelemiseksi sekä siihen liittyvä toimenpideohjelma.

Tällä hetkellä Suomessa eikä EU:ssa ole yhtenäistä ja kokonaisvaltaista maaperänsuojelupolitiikkaa.  Maaperänsuojelu on kuitenkin sisältynyt välillisesti useisiin EU:n ja Suomenkin politiikkoihin, toimintaohjelmiin ja säädöksiin.

Direktiiviehdotus toimitetaan seuraavaksi Eduskunnan käsittelyyn. Direktiivin jatkovalmisteluun EU:ssa osallistuvat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö.

Mitä direktiivissä ehdotetaan?

Direktiivissä esitettyihin toimiin sisältyisivät huonontuneen maaperän kunnostaminen ja ennallistaminen sellaiseksi, että se vastaisi vähintään tämänhetkistä ja hyväksyttyä tulevaa maaperän käyttöä.

Direktiiviehdotuksessa mukaan jäsenmaiden olisi määriteltävä riskialueet, joita uhkaavat eroosio, orgaanisen aineksen väheneminen, tiivistyminen, suolaantuminen tai maanvyörymä. Riskialueille olisi laadittava myös kansallinen toimenpideohjelma.

Jäsenmaiden olisi myös kartoitettava pilaantuneet maa-alueet ja laadittava niille kunnostusstrategia. Lisäksi mahdollisesti pilaantuneen maan myyjät tai ostajat velvoitettaisiin laatimaan maaperän tilaa koskeva selvitys. Direktiiviehdotus edellyttäisi myös järjestelmää siitä, miten rahoitetaan ns. isännättömien alueiden kunnostus. Näillä tarkoitetaan maa-alueita, joilla ei ole vastuullista tahoa, joka huolehtisi kunnostuksesta.

Aluesuunnittelun keinoin voitaisiin direktiiviehdotuksen mukaan vähentää maaperän sulkemista. Maaperän sulkemisella tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi rakennukset ja tiet heikentävät maaperän toimintoja. Samalla direktiiviehdotus edellyttää, että maaperän sulkemisen vaikutuksia olisi vähennettävä.