Metsästäjäin Keskusjärjestössä ihmetellään, mihin suojelualueita enää tarvitaan

Hylkeet uhkaavat kalastuselinkeinoa

- Hylje syö pinnan alla kymmenen kilon lohen neljässä minuutissa, sanoo ahvenanmaalainen kalastaja Hasse Bergman, joka yhdessä Leif -veljensä kanssa vielä sinnittelee ammatissaan.

- Eniten työtä teettää verkkojen puhdistaminen hylkeiden jäljiltä. Paatti on kuin teurastamo. Hylkeet haukkaavat usein törkeästi kalasta vain parhaat palat.

- Moni ihmettelee, miksei mistään saa tuoretta silakkaa. Meillä ei ole tarjota ihmisille muuta kuin silakan päitä kun hylkeet ovat ensin ottaneet osansa.

Bergmanin mukaan hylkeitä on erittäin vaikea saada hengiltä meressä, kun ne vaanivat pyydysten läheisyydessä. Verkkojen kokeminen ja ajomatkat vievät usein koko päivän ja nukkuakin pitäisi.

Hylkeet ovat paitsi ahneita myös älykkäitä. Kalastajien uudentyyppisten rysien pitäisi estää hylkeiden pääsy sinne uineiden kalojen kimppuun. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, osaavat isot hylkeet ohjata pienempiä hylkeitä sisälle rysään hakemaan kalaa muille. Muutama yksilö on tässä touhussa jäänyt kiinni.

Kalastajat joutuvat myös uusimaan hylkeiden jäljiltä repeytyneitä kalliita verkkoja ja pyyntivälineitä. Nyt kysytäänkin, kuinka kauan elinkeinoa voi näin harjoittaa?

Kantaa säädeltävä ihmisten ehdoilla

Lounaissaariston harmaahyljekanta kasvaa enemmän kuin 10 prosentin vuosivauhtia. Pelkästään Ahvenanmaan vesillä hylkeiden määrä on jo reilusti yli 10 000 yksilöä.

- Harmaahyljekannan kokoa pitäisi voida säädellä metsästyksellisin keinoin ja huolehtia ongelmia aiheuttavien hylkeiden poistamisesta, toteaa erikoissuunnittelija Marko Svensberg Metsästäjäin Keskusjärjestöstä.

- Kannan hoito on tehtävä ihmisen sietokyvyn ehdoilla. Hyljettä ei tule nähdä pelkkänä haittaeläimenä, vaan myös arvokkaana resurssina jota voidaan hyödyntää kestävän käytön periaatteiden mukaan esimerkiksi matkailussa ja riistaeläimenä.

- Nykyiset metsästysmäärät eivät ole minkäänlainen uhka hyljekannalle, senhän osoittaa jo kannan valtava kasvu.

- Suojelualueiden laajuutta ja määrää ei tule lisätä.Voidaankin kysyä, mihin tarkoitukseen niitä enää tarvitaan, kun harmaahyljekannat koko ajan kasvavat ja voivat hyvin?

Lisääntyessään hylkeet levittäytyvät yhä laajemmalle. Ne tulevat kalan perässä nyt jo sisäsaaristoon ja käyvät kaikkialla kalanviljelylaitosten kimppuun. Vähäisen metsästyksen vuoksi hylkeet eivät aristele ihmistäkään.

Pyyntialueet yhtenäisiksi

Svensbergin mukaan nykyinen hallintomuoto on käytännön metsästyksen kannalta koettu hieman hankalaksi. Ruotsalaista hyvin toimivaa yhtenäistä pyyntilupa-aluemallia tulisi miettiä myös Suomessa, jotta rajaus riistanhoitopiirien pyyntialueilla ei olisi niin tiukkaa.

- Myös hylkeiden pyyntiajan aloitusajankohtaa voitaisiin manner-Suomessa aikaistaa ja metsästysaikaa pidentää. Muutoksen tulee kuitenkin perustua tutkimuksella osoitettaviin selvityksiin.

- Hylkeenmetsästys on vaikeaa ja nykyinen lainsäädäntö tekee siitä entistä vaikeampaa. Ongelmana on metsästyspaikkojen puute, koska saaristossa on huomattavia kansallispuisto- ja natura-alueita, joiden rauhoitusmääräykset eivät mahdollista metsästystä.

Hylkeet osaavat käyttää tätä hyväkseen. - Lisäksi metsähallitus on säätänyt erilaisia maihinnousukieltoja viimeisillekin vapaille luodoille, missä metsästys voisi tulla kysymykseen.

- Suojelualueilla on oltava mahdollisuus metsästämiseen, jos harmaahyljekannan kasvua halutaan edes hiukan yrittää hidastaa.

Hylkeenpyynti kiinnostaa nykymetsästäjiä, mutta siihen vaaditaan kiväärin ja koulutuksen ohella mm. merikelpoinen vene ja hyvät merimiestaidot.

- Saaliin tarkka hyödyntäminen kuuluu vahvana suomalaiseen metsästysperinteeseen. Merenkurkun hyljehanke on tehnyt mm. hyljekeittokirjan ja valmistanut nahasta lakkeja. Lisäksi saaristossa sijaitsevia majoja suojataan hylkeenrasvasta valmistetulla öljypohjaisella maalilla, Svensberg luettelee.