print_brown_bear_cub__bbc_.jpg

Karhuturismi kasvaa vauhdilla
ilma
Suurpetojen kuvaamisesta ja katselemisesta on tulossa yhä suositumpi matkailun ohjelma, joka houkuttelee vuosittain itärajan erämaihin laumoittain turisteja.

Petoturismi laajenee matkailun kansainvälistyessä kohti pohjoista. Esimerkiksi Kuusamossa on juuri aloittamassa kaksi suurnisäkkäiden katselu- ja kuvausretkiin erikoistunutta yritystä. Uusia on perusteilla myös Pohjois-Karjalaan ja Kainuuseen, jossa toiminta aikanaan alkoi.

Kuhmon Vartiuksessa seitsemän vuotta karhusafareita järjestänyt yrittäjä Ari Sääski kertoo, että kiinnostus suomalaisiin suurpetoihin kasvaa eri puolilla maailmaa. Tänä vuonna kausi alkoi maaliskuun lopulla, jonka jälkeen hän on järjestänyt
450 yöretkeä.

"Meidän asiakkaista 95 prosenttia on ulkomailta. Valtaosa on ranskalaisia ja englantilaisia, kaukaisimmat tulevat tänä vuonna Etelä-Afrikasta."



Itärajalla ei
tule ahdasta


Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Kuusamossa laajemmin markkinoitavia kuvaus- ja katselupaikkoja on korpien kätkössä vasta kymmenkunta. Kasvavat markkinat houkuttelevat aina uusia yrittäjiä. Kilpailun kiristyminen ei kuitenkaan huoleta alan pioneereja.

"Tänne sopii, sillä meidän lähimmät kilpailijamme ovat Pohjois-Amerikassa", Sääski kertoi.

Hän arvioi, että yksi merkittävin syy suomalaisen karhuturismin kasvulle on vaikeutunut lentomatkustaminen. Tiukentuneiden turvamääräysten vuoksi lennot ovat yhä työläämpiä ja
hitaampia.

Esimerkiksi Englannista matkustaa katselemaan suomalaisia suurpetoja päivässä, mikä on suuri etu markkinnoinnissa. Euroopassa vuosia vellonut keskustelu karhuista ja susista on lisännyt kiinnostusta lähteä katsomaan petoja omin silmin aitoon ympäristöön.

Karhusafareiden aloitus ei vaadi kovin isoa paperisotaa. Ari Sääsken mukaan niiden järjestäminen käytännössä ei ole kuitenkaan aivan helppoa. "Olemme tehneet tätä työtä seitsemän vuotta. Pikkuhiljaa alamme tietää, mitä asiakkaat haluavat."



Kainuusta pelisäännöt
petojen kuvaukseen


Haaskoilla houkuteltavat karhut aiheuttivat muutama vuosi sitten kärhämän Kainuussa. Sen jälkeen Kainuun ympäristökeskus laati ohjeet kuvauspaikkojen perustamiselle ja hoidolle.

Kuvauskopeille tarvitaan maanomistajan suostumuksen lisäksi kuntien ympäristölautakunnan lupa. Valvontavastuu on kunnissa. Ympäristökeskukset seuraavat myös jätteiden käsittelyä, jonka listoille yrittäjätkin ovat yleensä ilmoittautuneet.

Kainuun ympäristökeskuksen ylitarkastaja Seija Schroderus-Härkönen kertoo, että Kainuussa aiemmin puhjenneet riidat metsästäjien ja kuvausyrittäjien välillä ovat tyyntyneet.

Kuusamossa toimintaa aloitteleva yrittäjä sai hiljattain kaupungin ympäristölautakunnan lupa- ja valvontajaostolta ympäristöluvan. Koko maan ensimmäisessä luvassa määriteltiin tarkasti tilanomistajan omille maille tulevan kuvauspaikan lupaehdot.

Oivangin paliskunta valitti kuitenkin kaupungin päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Poromiehet pelkäävät haaskakuvauksen tuovan petokeskittymän ja lisäävän vahinkoja.

Kuusamon kaupungin ympäristötarkastaja Teemu Junttila kertoo, että poromiesten valitus on laitettu juuri kahdeksi viikoksi nähtäville, jonka jälkeen asia lähtee oikeuden ruodittavaksi.

Kunnissa tulkitaan lakia yleisesti niin, että paikallinen lupa riittää, jos jätteitä viedään vähäinen määrä maastoon. Kuntaliitossa tulkinta on vielä väljempi: haaskan pito ei ole sen mielestä jätteen ammattimaista hyödyntämistä, eli se voisi toimia vapaasti.

 

Kaleva