Ilveksiä kaadettiin 75 – kanta runsastuu edelleen

Riistanhoitopiirien myöntämillä ilveksen pyyntiluvilla ammuttiin 75 ilvestä. Suurin osa ilvesten metsästyksestä kohdistui runsaille ilvesalueille: Pohjois-Savon (24), Pohjois-Karjalan (12) ja Etelä-Savon riistanhoitopiirien (7) alueelle.

Ilves on Suomen suurpedoista kaikkein runsaslukuisin. Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) kanta-arvioiden mukaan vuoden 2005 lopussa Suomessa oli vähintään 1 100 ilvestä ja kanta on runsastunut selvästi viime vuosina. Todellinen ilvesten määrä onkin suurempi ja tarkkaa lukumäärää tutkimuksen on vaikea sanoa. RKTL:n arvioiden mukaan ilveskanta oli noin 40 % runsaampi kuin vuonna 1996. Suurpetoyhdysmiesten havainnot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta. Edelliseen vuoteen (2004) verrattuna havaintomäärät kasvoivat 24 prosentilla. Viimeksi ilveskanta on ollut Suomessa yhtä runsas 1800-luvulla.

Luontodirektiivin velvoittamana Suomi huolehtii ilveskannoista niin, että ne pysyvät suotuisan suojelun tasolla. Kantoja halutaan kasvattaa erityisesti siellä, missä on sopivia alueita ilveksille ja missä kantojen tiheydet ovat vielä alhaisia. Ilveskantojen hoidossa on kuitenkin otettava huomioon, ettei ilveksistä saa aiheutua kohtuutonta rasitusta millekään alueelle, väestöryhmälle tai elinkeinoille.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa vuosittain määräyksen riistanhoitopiireille metsästettäväksi sallittujen ilvesten enimmäismääristä, pyyntilupien myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä muista pyyntiin liittyvistä selvityksistä. Enimmäismäärän asettamisessa käytetään RKTL:n kantatietoja ja suosituksia kestävän metsästyksen mitoittamisesta. Enimmäismäärillä varmistetaan se, että ilveskantaa ei vaaranneta metsästyksellä.

Ilveksiä voitaisiin kestävän käytön periaatetta noudattaen metsästää noin 10-13 % kannasta. Ilveksen metsästys on pysynyt vähäisenä ja siksi ilveskanta on runsastunut Suomessa voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ilvekset ovat tulleet entistä rohkeammiksi ja havainnot asutustaajamissa liikkuvista ilveksistä eivät ole harvinaisia. Nykyisen tasoinen metsästys ei ole siis vaikuttanut kantojen tilaan vaan kannat ovat runsastuneet ja pysyneet suhteellisen terveinä ja ehkä ihmisarempinakin metsästyksen ansiosta.

Ravinnon saatavuuteen liittyvät ongelmat, kuten jänisten vähäisyys, ohjaavat myös kantojen kehitystä ja niinpä paikalliset taantumat sekä ihmisasutuksiin tulo onkin helposti liitettävissä ravintopulaan tai liian runsaisiin ilveskantoihin. Ilveksen kannanhoidon takia parasta yleensä onkin että ilveskanta pidettäisiin kestävän metsästysverotuksen avulla sopivana suhteessa alueen tarjoamiin ravintoresursseihin, jolloin nälkäkuolemat, sairaudet ja esiintymiset ihmisten asutusten liepeillä pysyisivät aisoissa. Helmikuulla julkaistun ilveksen hoitosuunnitelmankin mukaan tarkoituksena on löytää tasapainoinen kehitys kaikille luonnonvaraisille eläinlajeille.