Riistanhoitopiirien myöntämillä ilveksen pyyntiluvilla ammuttiin 75
ilvestä. Suurin osa ilvesten metsästyksestä kohdistui runsaille ilvesalueille:
Pohjois-Savon (24), Pohjois-Karjalan (12) ja Etelä-Savon riistanhoitopiirien (7)
alueelle.
Ilves on Suomen suurpedoista kaikkein runsaslukuisin.
Riista- ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) kanta-arvioiden mukaan vuoden
2005 lopussa Suomessa oli vähintään 1 100 ilvestä ja kanta on runsastunut
selvästi viime vuosina. Todellinen ilvesten määrä onkin suurempi ja tarkkaa
lukumäärää tutkimuksen on vaikea sanoa. RKTL:n arvioiden mukaan ilveskanta oli
noin 40 % runsaampi kuin vuonna 1996. Suurpetoyhdysmiesten havainnot ovat
lisääntyneet vuosi vuodelta. Edelliseen vuoteen (2004) verrattuna havaintomäärät
kasvoivat 24 prosentilla. Viimeksi ilveskanta on ollut Suomessa yhtä runsas
1800-luvulla.
Luontodirektiivin velvoittamana Suomi huolehtii
ilveskannoista niin, että ne pysyvät suotuisan suojelun tasolla. Kantoja
halutaan kasvattaa erityisesti siellä, missä on sopivia alueita ilveksille ja
missä kantojen tiheydet ovat vielä alhaisia. Ilveskantojen hoidossa on kuitenkin
otettava huomioon, ettei ilveksistä saa aiheutua kohtuutonta rasitusta millekään
alueelle, väestöryhmälle tai elinkeinoille.
Maa- ja
metsätalousministeriö antaa vuosittain määräyksen riistanhoitopiireille
metsästettäväksi sallittujen ilvesten enimmäismääristä, pyyntilupien
myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä muista pyyntiin liittyvistä
selvityksistä. Enimmäismäärän asettamisessa käytetään RKTL:n kantatietoja ja
suosituksia kestävän metsästyksen mitoittamisesta. Enimmäismäärillä varmistetaan
se, että ilveskantaa ei vaaranneta metsästyksellä.
Ilveksiä voitaisiin
kestävän käytön periaatetta noudattaen metsästää noin 10-13 % kannasta. Ilveksen
metsästys on pysynyt vähäisenä ja siksi ilveskanta on runsastunut Suomessa
voimakkaasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Ilvekset ovat tulleet entistä
rohkeammiksi ja havainnot asutustaajamissa liikkuvista ilveksistä eivät ole
harvinaisia. Nykyisen tasoinen metsästys ei ole siis vaikuttanut kantojen tilaan
vaan kannat ovat runsastuneet ja pysyneet suhteellisen terveinä ja ehkä
ihmisarempinakin metsästyksen ansiosta.
Ravinnon saatavuuteen liittyvät
ongelmat, kuten jänisten vähäisyys, ohjaavat myös kantojen kehitystä ja niinpä
paikalliset taantumat sekä ihmisasutuksiin tulo onkin helposti liitettävissä
ravintopulaan tai liian runsaisiin ilveskantoihin. Ilveksen kannanhoidon takia
parasta yleensä onkin että ilveskanta pidettäisiin kestävän metsästysverotuksen
avulla sopivana suhteessa alueen tarjoamiin ravintoresursseihin, jolloin
nälkäkuolemat, sairaudet ja esiintymiset ihmisten asutusten liepeillä pysyisivät
aisoissa. Helmikuulla julkaistun ilveksen hoitosuunnitelmankin mukaan
tarkoituksena on löytää tasapainoinen kehitys kaikille luonnonvaraisille
eläinlajeille.
keskiviikko, 14. maaliskuu 2007
Talven jahdissa kaatui 75 ilvestä
Ilveksiä kaadettiin 75 – kanta runsastuu
edelleen
Kommentit