Oulun yliopiston tutkimus- ja opetuseläintarhan poroja on tarkoitus lähettää Etelä-Suomen metsiin hirvikärpästutkimuksiin. Tarkoitus on selvittää, kuinka hirvikärpäset käyttäytyvät porojen läheisyydessä. Joihinkin tarhaporoihin on ruiskutettu loislääkettä, mutta toiset ovat lääkkeettömiä. Tutkimuksessa selvitellään muun muassa porojen stressaantumista hirvikärpästen läheisyydessä. Porojen kesään ajoittuva etelänmatka on osa maanlaajuista hirvikärpästutkimusta, jossa on mukana maan yliopistoja ja tutkimuslaitoksia. Oulun yliopiston tehtävänä on selvittää hirvikärpäsen leviämistä, kasvamista ja koteloitumista. Lisäksi lajin biologiset ominaisuudet on tarkoitus selvittää tarkasti.

Tutkimusryhmää johtaa professori Arja Kaitala Oulun yliopiston biologian laitokselta. Kaikkiaan tutkimuksessa on mukana kymmenkunta oululaista. Mukana on yksi väitöskirjan tekijä ja kaksi gradututkimusta. Rahoittajana on tänä vuonna Kone Oy:n säätiö, jonka rahoitus on suunnattu professori Kaitalan johtamalle tutkimustyölle.

"Tällä hetkellä hirvikärpänen on matkalla kohti pohjoista Kuivaniemen, Ranuan ja Pudasjärven pohjoisosien tienoilla. Rovaniemeltäkin on tullut varmistamaton havainto", tutkimusryhmässä mukana oleva dosentti Juhani Itämies kertoo. Hirvikärpänen on muuttumassa ongelmaksi Ylikiimingissä. Hirvikärpäspilvien pohjoisraja on tällä hetkellä Raahen, Paavolan ja Pulkkilan tienoilla.

Oulun yliopiston eläinmuseon intendentti Juhani Itämies palkittiin torstaina aktiivisesta ja yleistajuisesta tieteen tiedottamisesta. Tunnustuksen antoivat Suomen yliopistotiedottajat.

"Eniten kysellään hyttysistä. Jos hyttysiä on paljon tai vähän, niin aina halutaan tietoa. Entisellä aktiivisuudella en kyllä enää anna vastauksia", Itämies naurahtaa. Hän vastaa tottuneesti kaikkiin kysymyksiin, olivatpa nämä kuinka omituisia tahansa. Erään suuren päivälehden toimittaja oli hiljattain kysellyt Itämieheltä, milloin pikkukärpäset kasvavat isoiksi kärpäsiksi.

"Minun piti selittää hänelle pitkään ja perusteellisesti, että pienkärpänen on oma tyyppinsä ja lajinsa, joka ei kasva", Itämies muistelee. Itämies väitteli filosofian tohtoriksi 1983. Oulun eläinmuseota Itämies on kehittänyt lähes 20 vuoden ajan. Tutkijana hän on ollut 60-luvun lopusta. "Tietysti keräilen itsekin hyönteisiä. Minulla on kotonani useiden tuhansien yksilöiden kokoelma", Itämies huomauttaa.

Dosenttia jopa kutsutaan lisänimellä Papilio, joka on ritariperhosen latinankielinen sukunimi.

Eräs harvinaisimmista otuksista, johon Itämies on törmännyt on heinäkoi. Sitä tavataan vain Perämeren rantaniityiltä. "Se on hyvin harmaa ja vaatimattoman näköinen hyönteinen. Se kuuluu juuri niihin lajeihin, jonka hienoutta on vaikea selittää suurelle yleisölle."

Toinen harvinainen paikallinen otus on maitiaiskehrääjä, jota tavataan Oulun rannoilla ja Hailuodossa. "Oulunsalon lentokenttä on sille erityisen mieluisaa aluetta. Se pitää aukeista ja laajoista paikoista", Itämies tietää.