Helsinki 13.8.2007

Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma valmistui. Hoitosuunnitelmalla etsitään muun muassa keinoja vähentää hylkeiden aiheuttamia vahinkoja ammattikalastajille. Tähän pyritään ennaltaehkäisemällä vahinkoja ja korvaamalla aiheutuneita vahinkoja. Myös nykyistä pyyntilupajärjestelmää halutaan kehittää joustavammaksi.

Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmassa esitetään viisi kannanhoidon päätavoitetta. Suomen hyljekannat säilytetään elinvoimaisina, hylkeiden aiheuttamat vahingot elinkeinoille minimoidaan ja hyljekantoja hoidetaan siten, että niitä voidaan käyttää kestävästi ja monipuolisesti. Lisäksi päätavoitteina on jakaa kansalaisille laaja-alaista ja luotettavaa tietoa hyljekannoista ja kehittää keinoja, joilla voidaan parantaa ihmisten ja hylkeiden rinnakkaiseloa.

Suunnitelmassa esitetään tarpeen mukaan perustettavaksi alueellisia keskustelufoorumeita, joissa kuullaan eri osapuolia ja joissa asioita käsitellään ja kehitetään yhteistyössä. Lisäksi selvitetään mahdollisuudet perustaa hyljetietokeskus. Keskuksen avulla eri tahot voivat jakaa neutraalia ja ajantasaista tietoa hylkeistä.

Hylkeiden aiheuttamia vahinkoja kalastukselle vähennetään kehittämällä vaihtoehtoisia kalastusmenetelmiä ja lisäämällä niiden käyttöä. Suunnitelmassa esitetään tavoitteeksi korvata hylkeiden aiheuttamat vahingot ammattikalastajille ja vesiviljelijöille sekä muodostaa korvausjärjestelmä. Lisäksi esitetään selvitettäväksi, tuleeko nykyistä pyyntilupajärjestelmää kehittää niin, että harmaahylkeitä voidaan metsästää koko sillä kannanhoitoalueella, johon riistanhoitopiiri kuuluu.

Suomen merialue jaetaan suunnitelmassa kolmeen hoitoalueeseen: Perämeri¿Merenkurkku sekä Lounais-Suomen ja Suomenlahden kannanhoitoalueet.

Harmaahyljekannan kasvua esitetään rajoitettavaksi Perämeren¿Merenkurkun sekä Lounais-Suomen hoitoalueilla ensisijassa pyyntiluvanvaraisella metsästyksellä. Suomenlahden kannanhoitoalueella harmaahyljekanta saa vielä vahvistua. Riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien mukainen metsästys kohdistetaan alueille, joissa kanta on vahva ja vahinkoja ilmenee runsaasti.

Norpanmetsästyksen aloittamista kalastusvahinkojen vähentämiseksi Perämerellä selvitetään maa- ja metsätalousministeriön myöntämien poikkeuslupien avulla. Varsinaisia riistanhoitopiirien myöntämiä pyyntilupia hoitoalueille ei tässä vaiheessa esitetä myönnettäväksi.

Harmaahylje ja itämerennorppa ovat Suomessa riistaeläinlajeja. Vastuu kantojen hoidosta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Hoitosuunnitelmien laadinnassa on kuultu laajasti paikallisia ihmisiä, elinkeinonharjoittajia sekä järjestö- ja viranomaistoimijoita.

Syksyn hirvenmetsästykseen myönnettiin hieman yli 53 300 pyyntilupaa, mikä on vajaa viidennes vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Jo viime kevään erilaiset sidosryhmäneuvottelut osoittivat, että hirvikanta on saatu laskemaan ja kannan selkeitä tasaantumisen merkkejä on havaittavissa. Valkohäntäpeuralupien määrä on sen sijaan entisestään kasvanut.


Luvanvaraisten hirvieläinten metsästys alkaa tänä vuonna 29.9. eli syyskuun viimeisenä lauantaina. Ensimmäistä kertaa hirvenmetsästys päättyy joulukuun lopussa metsästysasetuksen muutoksesta johtuen. Peurojen ja kauriin osalta jahti päättyy ensi vuoden tammikuun viimeisenä päivänä.
Tulevasta metsästyskaudesta ei ehkä hirven osalta tule muutaman edellisen vuoden tapaista hikistä savottaa, sillä hirvisaaliin arvellaan jäävän nyt myönnetyllä lupamäärällä selvästi edellisiä jahtikausia alemmalle tasolle, noin 63 000 hirveen.
Valkohäntäpeuran osalta nyt myönnetyn pyyntilupamäärän perusteella koko maan saalismäärän arvellaan nousevan hieman edellisvuotta suuremmaksi eli noin 25 000 peuraan.

Hirvilupia eniten Ouluun

Oulun riistanhoitopiiri myönsi tulevalle jahtikaudelle yhteensä 10 822 pyyntilupaa, mikä on kuitenkin lähes kolmasosan edellisvuotista vähemmän (taulukko). Pohjois-Savon riistanhoitopiirissä pyyntilupamäärän lasku on kaikkein suurin (37 %). Myös Etelä-Hämeessä luvista ”suli pois” melkein kolmannes.
Lapin riistanhoitopiirissäkin lupamäärä on selvästi edellisvuotista pienempi. Lapissa pyyntilupien määrä jäi tällä kertaa 10 000 kappaleen rajan alapuolelle.
Hirvien pyyntilupia myönnettiin suurimmassa osassa maata maltillisesti. Määrä laski 11 riistanhoitopiirissä ja nousi vain neljässä. Lupamäärää nostettiin selvimmin Satakunnassa, lähes viidenneksellä.
Elokuun lopussa voimaan astuva metsästysasetuksen muutos eli metsästysajan pidentäminen mahdollistaa entistä paremmin hirvien talvisin aiheuttamien metsävahinkojen vähentämisen.

Valkohäntäpeuralupia yli 24 000

Varsinais-Suomi on perinteiseen tapaan vahvin peurapiirimme, jos piirejä vertaillaan metsästysmäärien perusteella. Pyyntilupia piiri myönsi 6 636 kappaletta. Edelliseen vuoteen verrattuna nousu on 11 prosenttia. Naapuripiireistä Satakunta ja Uusimaa nostivat myös lupamäärää suunnilleen samassa suhteessa.
Kuusipeurojen metsästyksessä ei ole tapahtunut muutosta. Koko maahan pyyntilupia myönnettiin 249.

Metsäpeuroja metsästetään kahdessa riistanhoitopiirissä

Metsäpeuroja metsästetään ainoastaan Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Koko maahan myönnetyistä yhteensä 139 metsäpeuran pyyntiluvasta melkein kaikki tulevat käyttöön Pohjanmaan riistanhoitopiirin alueelle.

Metäskanalintujen laskenta riistakolmioilla on käynnissä. Tällä sivulla julkaisemme alustavia tietoja laskennasta. Tiedot päivitetään useampaan kertaan viikossa koko elokuun ajan.

Keskiviikkona 8.8. tutkimukselle oli palautettu 105 riistakolmion laskentatulokset. Täysin vailla laskentatuloksia ovat vielä Ruotsinkielisen Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirit, mutta tulokset eivät ole luotettavia minkään piirin osalta. Taulukossa annetaan tiheys (lintuja/km² metsämaata), poikasosuus (%) ja kannanmuutos viime vuodesta + ja – -merkein.

Taulukot

Ruovikoituneita lintuniittyjä kunnostetaan yhteistyönä

Porin Preiviikinlahden alueella kunnostetaan umpeenkasvaneita rantaniittyjä Kokemäenjoki-LIFE -hankkeen työnä seuraavan neljän vuoden aikana. Osaa alueesta hoidetaan käsin niittämällä, ja osa alueesta kunnostetaan konetyönä ruovikkoa murskaten ja ruovikon juuristoa jyrsien. Kunnostettava niittyala on yhteensä vähintään 32 hehtaaria.

Niittotalkoot ja tietoa arvokkaasta luontokohteesta

	Kartta

Ruovikoituneita ranta-alueita kunnostetaan BirdLife Suomen järjestämissä niittotalkoissa lauantaina 11.8. Yleisöllä on mahdollisuus tutustua niittotöihin. Alueella järjestetään klo 14.00 tiedotustilaisuus, jossa kerrotaan hoidon perusteista ja tavoitteista sekä alueella pesivän uhanalaisen etelänsuosirrin tilanteesta. Tiedotustilaisuuteen ovat kaikki tervetulleita, ja kahvitarjoilun jälkeen yleisöllä on mahdollisuus testata niittotaitojaan paikan päällä. Myös Lännen Järviperkaus Oy:n koneet ovat tuolloin paikalla ja ruovikon murskaustyöt käynnissä.

Yhteistyötä monen toimijan kesken

Niittotalkoiden ja kunnostustöiden järjestelyt ovat monen eri tahon yhteistyön tulosta. Muutaman hehtaarin niittyalaa on BirdLife Suomen hoitotalkoilla hoidettu alueella jo aiemminkin, mutta viime vuonna käynnistyneen Kokemäenjoki-LIFE -hankkeen rahoituksella hoidettavia alueita voidaan selvästi laajentaa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen johtamassa LIFE-hankkeessa on monia kansallisia rahoittajia ja yhteistyökumppaneita mukaan lukien BirdLife Suomi ry ja Metsähallitus, jonka mailla osa hoitotöistä tehdään.

LIFE-hankkeen apuna kunnostustöissä on UPM-Kymmene, joka omistaa Yyterin Sannannokan puoleiset hoitoalueet. UPM-Kymmene on mukana hoidon suunnittelussa ja osallistuu talkoisiin kahvittamalla ja muonittamalla talkooväkeä. Niittoon tarvittavat työkalut saadaan Porin kaupungin ympäristötoimistolta.

Etelänsuosirrin pesimäympäristö paranee, ja monet muutkin lajit hyötyvät kunnostuksesta

Etelänsuosirri. Kuva: Petri Koivisto

Natura 2000 -verkostoon kuuluva Preiviikinlahden alue on yksi maamme tärkeimmistä lintuvesikohteista ja Etelä-Suomen viimeisiä etelänsuosirrin pesimäalueita. Äärimmäisen uhanalaiseksi luokitellun etelänsuosirrin taantumisen keskeisenä syynä on rantaniittyjen umpeenkasvu ja ruovikoituminen. Näiden seurauksena lajille sopiva pesimäympäristö häviää. Rantaniittyjen hoito niittämällä ja laiduntamalla parantaa monen muunkin lintulajin elinolosuhteita. Pesimälajeina hyötyvät muutkin kahlaajat kuten punajalkaviklo, töyhtöhyyppä ja isokuovi sekä vesilinnuista ainakin lapasorsa, heinätavi ja jouhisorsa. Muutolla levähtävien kahlaajien, vesilintujen ja hanhien ruokailumahdollisuudet paranevat olennaisesti matalakasvuisten ja lietteisten ranta-alueiden lisääntyessä. Myös kasvillisuuden ja hyönteislajiston monimuotoisuus lisääntyy kunnostusten ansiosta. Preiviikinlahden kunnostusten vaikutusten arvioimiseksi alueella tehdään linnusto- ja kasvillisuusseurantoja sekä sudenkorentoselvitys.

Ajo-ohje talkoopaikalle:

Aja Vaasaan kääntyvältä liittymältä Mäntyluodontietä (valtatie no 2) noin 14 km Meri-Porin suuntaan ja käänny vasemmalle Huhtalanraitille (risteyksessä myös lintutorniviitta). Aja suoraan 2,1 km paikoitusalueelle. Paikoitusalueelta jatketaan rantaan kävellen n. 1 km metsätietä, polkua ja pitkoksia pitkin. Paikalle laitetaan myös opasteita.

Lisätietoja:                

projektikoordinaattori Tapio Aalto, puh. 050 433 9913

Valkoposkihanhet laiduntavat jälleen Helsingin ja Espoon puistonurmikoita. Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Korkeasaaren tutkijat laskivat elokuun alussa Helsingin ja Espoon kerääntymispaikoilta yhteensä 2400 valkoposkihanhea. Poikueita havaittiin 159, mikä on lähes kolmannes enemmän kuin viime vuonna.

Valkoposkihanhien kokonaismäärä kasvoi lähes 400 yksilöllä edellisvuodesta. Eniten hanhia havaittiin Kaivopuistossa (333 yksilöä), Espoon Otsolahdella (318 yksilöä), Suomenlinnassa (302 yksilöä)  ja Tapiolan keskustassa (286 yksilöä). Tapiolan keskustassa hanhien määrä oli noussut rajusti viime vuodesta, jolloin laskennassa havaittiin ainoastaan kahdeksan yksilöä. Pääkaupunkiseudun parhaat poikuealueet olivat Tapiolan keskusta (23 poikuetta), Suomenlinna (22 poikuetta) ja Kaivopuisto (14 poikuetta). Poikueiden keskikoko oli pienentynyt aavistuksen viime vuodesta ja oli 2,3 poikasta/poikue.

Valkoposkihanhen poikaset kuoriutuvat Etelä-Suomessa toukokuun lopun ja heinäkuun alun välisenä aikana. Tänä vuonna pesinnän ajoitus on kuitenkin ollut edellisvuotisia varhaisempaa, sillä valtaosa poikasista oli laskennan aikana jo lentokykyisiä. Sekä poikaset että aikuiset linnut käyttävät ravinnokseen vihreää kasvillisuutta, ja siksi valkoposkiperheet laiduntavat merenrantanurmikoilla. Lentokyvyttömille poikasille ja myöhemmin kesällä myös sulkiville aikuisille veden läheisyys on välttämätön turvallisuustae. Tämän takia hanhet viihtyvät heinä-elokuussa nimenomaan merenrantojen nurmikoilla.

Poikasten tultua lentokykyisiksi elokuun loppupuolella valkoposkihanhet alkavat kerääntyä suuremmiksi parviksi. Pääkaupunkiseudun syys-lokakuiset yöpymis- ja ruokailupaikat ja myös niiden keskinäinen suosio ovat vaihdelleet vuosien välillä. Pääruokailualueita ovat olleet Tapiolan nurmialueet, Viikin peltoalue ja Niskalan-Haltialan peltoalueet.

Pääkaupunkiseudun pesivän ja syksyisen valkoposkihanhikannan vuosittainen kasvuvauhti vuosina 1995-2006 on ollut voimakasta, mutta prosentuaalinen kasvu on hidastunut. Tämän kesän pesimäkanta saadaan selville syyslaskennan aikoihin. Kasvun painopiste on siirtynyt kauemmaksi Helsingistä Kirkkonummen ja Porvoon saaristoon.

Haukkuvista ulko- ja sisäkoirista tulee yhteydenottoja poliisille melko usein.

– Melkein viikottain ilmoituksia otetaan vastaan. Saamme yhteydenottoja tasaisesti pitkin vuotta, kertoo kenttäkomisario Kimmo Wetterstrand Joensuun poliisista.

Eniten ilmoituksia tulee kerrostaloista, mutta myös taajamien omakotitaloalueilta.

Jos asia ei selviä puhumalla, se lähtee eteenpäin poliisitutkinnassa.

– Sakko ei ole ensimmäinen vaihtoehto. Aloitamme neuvojen ja kehotusten antamisella.

Poliisi hakee perusteita asiaan puuttumiselle vuonna 2003 voimaan tulleesta järjestyslaista. Viranomaiset voivat vedota pykälään kolme, jossa säädetään, että yleisen järjestyksen häiritseminen ja turvallisuuden vaarantaminen metelöimällä on kielletty.

Tahallisuutta ilmentävästä järjestysrikkomuksesta rapsahtaa päiväsakkoja. Niitä jaellaan Wetterstrandin mukaan jonkin verran.

– Kynnys on pyritty pitämään suhteellisen matalana, jottei ongelma riistäytyisi käsistä. Jos koiralla on huonot olot, vähäistä ulkoilutusta tai liian pieni tarha, saadaan asia nopeasti kuntoon.

Pihahäkissä tauotta haukkuva koira saattaa herättää epäilyksen eläimen huonosta kohtelusta. Haukunta sinällään ei tarkoita, että koiralla olisi kehnot oltavat.

– Haukkuminen on koiralle luontaista. Monet pystykorvat louskuttavat jatkuvasti varsinkin, jos ympärillä on liikettä, muistuttaa Marjukka Stedt Karsikon lemmikkieläinhoitolasta.

Suurpedoista tehdyt havainnot ovat kasvaneet. Nopeimmin kasvaa susikanta. Satakunnassa susia ja karhuja on noin kymmenen ja ilveksiä 40-50.

Susien ja ilvesten määrä on maakunnassa lisääntynyt, karhukanta on pysynyt ennallaan. Pyyntilupia myönnetään lisääntymistä vähemmän. Satakunnassa petoja kaadettiin viimeksi 1990-luvulla. Myös ravintotilanne on ollut hyvä. Satakunnassa ihminen kohtaa suurpedon harvoin, sillä ne pyrkivät välttämään kohtaamista. Yleisin havainto on jäljet lumessa.

SK